Katselin pitkästä aikaa Werner Herzogin Kaspar Hauserin. Eräässä kohtauksessa papit tivaavat Kasparilta, oliko hänelle syntynyt ”luonnollinen käsitys Jumalasta” ja että oliko hän pohtinut hengellisiä asioita vankeudessaan. Kaspar löydettiin siis aivan oikeasti 16-vuotiaana vuonna 1828 eräästä kellarista, eikä hän ollut nähnyt muita ihmisiä ilmeisesti koko siihen astisessa elämässään. Kaspar, joka sittemmin oppi puhumaan, vastasi papeille, ettei hän ollut ajatellut yhtään mitään ja että hänestä on mahdotonta kuvitella, että Jumala olisi luonut kaiken tyhjästä, kuten papit hänelle olivat kertoneet. Papit olivat pöyristyneitä ja käskivät häntä uskomaan ja lopettamaan uskon pimeisiin puoliin paneutumisen.
Herzogin Kaspar Hauser -elokuva, joka tositapaukseen perustuu, kertoo kuitenkin lähinnä ihmisten rajoittuneisuudesta ja jumittumisesta totuttuihin ja vallitseviin käsityksiin. Itse tulin korvajumi eli korvatulehduspotilaana sohvalla maatessani miettineeksi taas pitkästä aikaa VT:n kertomuksia syntiinlankeemuksesta ja Jumalan kummista virheistä. Peräti kaksi kertaa Hän joutui pettymään luomuksiinsa, itse suunnittelemiinsa ja valmistamiinsa otuksiin. Tämä on uusintajulkaisu. Kirjoitin tämän v. 2011 Kotimaa24-blogistolle. Olen tuunannut sitä nyt vain hieman.
——-
(17.2.2011)
Pieni syntiinlankeemuskertomus
Viimeisenä luomispäivänä, kuudentena, Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja näki, että kaikki oli tylsää. Hän tuli luoneeksi ihmisen hyväksi olennoksi ja pahasta tietämättömäksi. Yksinkertaisesti ihmisestä tuli liian yksinkertainen. Se tyhmyri ei siis tiennyt mitään pahasta; hän tunsi vain hyvän ja sen mitä piti Jumalan hyvänä tahtona, ja kuuliaisena teki niitä kaikkia Jumalan hänelle luomia potentiaaleja. ”Ei herranen aika”, tuumi Jumala. ”Jo tässä on vietetty iäisyys tylsyydessä. Eikö nuo tomppelit nyt saa yhtään mitään mielenkiintoista aikaiseksi?”
Se nyt puuttui, että Jumalan ajankulukseen luoma olento ei tuonutkaan mielekkyyttä olemiseen ja tuupannut tylsyyttä tiehensä. Niinpä Hän päätti tehdä vielä yhden puun, eikä siitä tullutkaan mikä tahansa omppupuu. Sitten Hän antoi yhden ainoan käskyn ihmiselle, jota noudattaa: ”Älä syö hyvän ja pahan tiedon puusta, sillä jos siitä syöt, olet kuoleman oma”. Ja kun nuo Aatami ja Eeva olivat tyhmiä kuin nokian saappaat, piti laittaa vielä kärmes tekemään hyviä ehdotuksia, että viesti menisi perille. ”Ans kattoo ny mitä maanantaina tapahtuu”, tuumi Jumala ja meni tyytyväisenä sunnuntaitorkuille.
Ja kyllähän Jumalan nyt kelpasi. Jo alkoi tapahtua. Tuli alastomuus, tuli häpeä, tuli himo, tuli suvunjatkaminen, tuli kuolema, tuli hyvä ja paha, tuli sek… hmm, sille piti keksiä nimi. Hei, nimetkäämme sen synniksi. Juu näin tehdään. Näin kului pitkään. Ja taas tuli aika pitkäksi Jumalalle, vaikka veljesmurhia, sotia, kansanmurhia ja muuta olikin antanut ihmiselle askareeksi ja itselleen ajanvietteeksi.
Jotain kyllä piti keksiä. No, kun tämä ihminen on kuolevainen ja juuri sitä pelkää, niin antakaammekin tälle mahdollisuus pelastua. Jahas, mutta miten…? No tietysti, laitetaan poika asialle ja keksitään helvetti, ikuinen tulijärvi. Pannaan poika ristille ja kerrotaan ihmisille, että nythän on niin että teitin pitäisi elää nuhteettomasti eikä syntiä harrastaman, mutta kun ette te kurjat siihen kykene ja turhaahan se olisikin, kun kannatte jo perimässänne niiden kahden ensimmäisen tomppelin lankeemuksen, niin mitäs jos uskoisitte siihen, että poikani Jeesus on teitin ristiteloituksella verisesti ja tuskalla lunastanut, niin kenties ette kuolemanne jälkeen joudu sinne helvettiin, deal? Ja näin tapahtui.
Sitä Jumala vain ei laskenut eikä kaikkitietävyydessäänkään hoksannut, että sitten kun Herran päivä oli jo historiaa ja maanpäälliset ajat loppuivat ja ne uskovat taivaaseen nostetut saivat luonaan uuden henkiruumiin ja kaikki olivat yhtä hyviä ja nuhteettomia ja lakkaamatta kurkku suorana veisasivat Hänen kunniaansa, joutui Hän kestämään jälleen tylsyyttä ikuisuuden.
——–
J.K. (21.10.2017) Itse asiassa aivan niin, että ihmiset olisivat sitten parantaneet tapansa, ei tapahtunut, kuten hyvin tiedämme. Eli Luojamme on joutunut itse asiassa kolmasti pettymään luomakuntansa kruunuun, ihmiseen. Se eka oli siis se omppupuukiellon uhmaaminen ja toinen kerta se, kun vedenpaisumuksella piti epäonnistunut luomakunta melkein kokonaan hävittää. Ihmiskunnasta suurin osa uskoo edelleen ihan kaikkea muuta kuin sitä mitä Jumala haluaisi. Ja tällä hetkellä esim. meistä suomalaisista lienee olevan uskossa kirkon tarkoittamalla tavalla vain noin neljännes. Eli huonosti on mennyt perille se Jeesuksen pelastussanoma tai Jumalan ns. pelastussuunnitelma. Muinainen kirkkoisä Tertullianus jo aikoinaan kyllä ilmoittikin, että vain pieni osa ihmiskunnasta pääsee taivaaseen. Muut joutuvat ilman muuta helvettiin. Näin oli Jumalan suunnitellut. Eli pastori ja kirjailija Antti Kylliäinen oli ihan väärässä 20 vuotta sitten… kaikki EIVÄT pääse taivaaseen. Sillä ”monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut”.
Niin, että mitäs ovat pököpäitä. Heitettäkööt kurjat sinne helvettiin käristymään ja miettimään ikuisesti omaa typeryyttään. Pelkkä kuolema, ikiuni ja unohdus, olisikin aivan liian helppo juttu näille Poikaan ja Lunastukseen uskomattomille kunnottomille.
Kaspar Hauser -elokuvan papit olivat aivan oikeassa sanoessaan, ettei uskon pimeisiin puoliin ole paneutumista. Näinhän se on. Jos niin tehdään, tulee esille liian paljon hankalia kysymyksiä, eikä päästä itse asiaan.
Ja loppuun on pakko panna yksi Jarla. Lupia kyselemättä, mutta enhän tee tällä fyffeä.
by 
En ole nähnyt Herzogin elokuvaa. Tarina on kuitenkin tuttu ihan muusta kuin uskonnollisesta yhteydestä. Se on eräänlainen ihmiskoe, joka kertoo jotakin ennen muuta ihmisen kehityksestä.
”Kaspar vastasi papeille, ettei hän ollut ajatellut yhtään mitään ja että hänestä on mahdotonta kuvitella, että Jumala olisi luonut kaiken tyhjästä”
Kieli on ajattelun väline. Hieman oikaisten: ihminen, jolla ei ole kieltä ja ympäristön antamia virikkeitä ei myöskään ajattele siinä mielessä kuin se yleensä ymmärretään. Kieli palvelee myös käsitteiden muodostumista, oli kyse sitten uskonnollisista tai maallisista käsitteistä. Siinä mieleessä tuo filmin tekijä oikoo kyllä asioita aika reippaasti??
Mehän emme peri kieltä geeneissämme, mutta meillä on geneettinen valmius kielen omaksumiseen ja siinäkin prosessissa on herkkyyskautensa. Oman työurani aikana olen yhden kerran törmännyt lapseen, joka oli kasvanut kuuromykkien vanhempien kanssa kouluikään asti. Vaikka sanavarasto oli suhteellisen hyvä, oli syntaksin ja käsitteiden ymmärtäminen kovasti puutteellista.
Kaikkiin kulttuureihin liitty yleensä jokin perusmyytti, kertomus kansan alkuperästä ja maailman synnystä. Ihminen ”jumittuu” tai pikemminkin omaksuu oman kulttuurinsa myytit. Ihmisellä on voimakas tarve olla osa jotakin ryhmää ja me omaksumme helpoiten käsitteet, jotka palvelevat tätä tarvetta, ovat ns. sosiaalisesti palkitsevia. Pienellä lapsella on kyse kirjaimellisesti eloon jäämisestä. Niistä tulee osa identiteettiä. Uskontokin on osa siitä.
Siinä mielessä ajattelen, että kulttuurinen manipulaatio on eräänlaista väkivaltaa, joka kohdistuu ihmisen identiteettiin.
Ps. Tuo:”On mahdotonta kuvitella” on aika hauska. Minä en osaa kuvitella edes mustia aukkoja, tai sitä, että Cernistä roiskitaan jotakin ”bambiinoja”Alppien läpi Italiaan. Mutta näin kuulemma kuitenkin tapahtuu. .
Ihmiskoe, ainakaan tarkoituksellinen, se ei kai ollut. Pelkkää julmuutta. Kaspar oli siis viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa yksinäisessä vankeudessa kellarissa. Se, joka hänet sieltä vapautti, oli kyllä häntä vähän opettanut lukemaan ja kirjoittamaan – ja opettanut kai myös uskontoa. Käsittämätöntä kyllä, mutta tositapauksesta on kyse.
En tiedä, mutta otaksun, että tuo Kasparin suuhun pantu repliikki, vastaus papeille, on ihan Herzogilta itseltään peräisin. Mutta sinänsä hyvin selvää. Jos ei jatkuvasti tuputeta kasvuiässä uskonnosta ja sen kohteesta, ei se päähän jää ja sellainen asia kuin usko, voi olla käsittämätön juttu. Liian abstrakti. Niin kuin se itse asiassa on minullekin… Minä omaksuin lapsena ja koulun eka luokilla uskon käsitteet siinä missä muutakin eli muotoonnuin osaksi yhteisöä. Mutta usko oli sellainen asia, ettei se sitten nähtävästi uponnut. Näin on käynyt monilla ja käy edelleenkin. Oikeastaan suurimmalla osalla. Uskon muodot ja sisältö suunnilleen opitaan ulkoa, mutta se ei tee sen kummempaa vaikutusta kuin historia, matikka ja maantieto.
Ps. Minun on täysin mahdotonta kuvitella, että joku ylimaallinen olento olisi jotenkin tehnyt tämän kaiken. En kykene kuvittelemaan myöskään evoluutiota enkä sitä, miten kaikki lähti alkuunsa, mutta minun on helppo uskoa se todeksi. Siitä on niin paljon näyttöä ja tieteilijöiden välistä konsensusta.
Ja muuten, Herzogin elokuva on hieno. Ehdoton suositus, jos sen jostain saa käsiinsä. Se tuli kymmenisen vuotta sitten Teemalta ja otin se tuolloin talteen.
Itse asiassahan Kaspar Hauserin tarina on varsin kiistanalainen. Jotkut pitivät häntä suorastaan huijarina ja toiset väittävät, että mikäli tarina sellaisenaan on tosi, Kaspar olisi jäänyt kehitysvammaisen tasolle. Niin tai näin. Elokuvan tekijälle se on tietysti saaman tekevää, jos siitä saadaan aikaan tunteisiin vetoava tarina, jossa on uskonnollinen painotus??? (Jeder für sich und Gott gegen alle ). Taiteella olkoon keinonsa ja lupa tuoda asioita esille omalla tavallaan.
En ole muuten koskaan kuullut selitystä siihen miksi itse asiassa hyvän perheen poika olisi joutunut moiseen vankeuteen.
Minä en asettaisi evoluutioteoriaa ja uskontoa toistensa vastakohdiksi. Darvin ei ollut ateisti, vaikka miettikin miten hyvä Jumala on voinut luoda jotakin sellaista kuin loispistiäinen. Einstein kunnioitti elämän mysteeriä ja kirjoitti siitä hyvin uskonnollissävyisesti. Monelle evoluutio, elämän jatkuva loppumaton kehitys on pyhä näytelmä, joka herättää kunnioitusta ja ihmetystä.
Tiede ei ole onnistunut korvaamaan uskontoa. Älykkään suunninittelun puolestapuhujat vastustavat evoluutioteoriaa mm. sanomalla, että jos kouluissa opetetaan luontoperäistä teoriaa, se johtaa ennemmin tai myöhemmin myös luontoperäisen etiikan opettamiseen. – Ja kukapa hyväksyisi meidän humanistisen etiikkamme korvaamista luonnon lakien moraalilla. (etenkään näinä aikoina.)
Werner Herzog ei ole tehnyt yhtä ainutta elokuvaa emootioihin tai tunteisiin vedoten, joskin niitä luoden. Hän on elossa olevista ohjaajista varmaan äärimmäisin ja definitiivisin elokuvan tekijä. Kaspar Hauser EI ole tunteisiin vetoava elokuva. Herzogille Kaspar Hauserin tapaus sinänsä oli oikeastaan vähämerkityksinen, oli se totta tai ei, vaan se oli lähtökohta elokuvalle. Hän kuvasi varsinkin 70-luvun töissään äärimmäisiä ihmisiä, tai ihmisiä äärimmäisissä olosuhteissa, kuten esim. elokuvissa Fitzcarraldo, Aguirre, Woyzeck, Stroszek ja Nosferatu. Usein päähenkilöä esitti äärimmäisyysihminen jo sinänsä, Klaus Kinski. Kaspar oli hyvä lähtökohta kuvata tällaista henkilöä, joka on kaikkea muuta kuin tavanomainen ja tämän suhdetta ympäristöönsä. Uskonnollista ulottuvuutta ei tuossa elokuvassa myöskään ole. Se pappien kanssa keskustelu oli vain yksi fragmentti ja sekin kuvasi lähinnä ihmisten vaikeutta suhtautua toiseuteen ja erilaisuuteen. Kaspar Hauserin alkuperää ei tiettävästi ole varmaksi selvitetty. Epäilyjä ja varmoja mielipiteitä kyllä aikanaan esitettiin, jopa korkea-arvoisesta sukuperästä ja perintöriidoista tms. Samoin hänen murhaajansa jäi selvittämättä.
Minäkään en aseta evoluutioteoriaa ja uskontoa vastakohdikseen. Uskontohan on yksi evoluution seuraus. Eikä tieteen tarvitse korvata uskontoa. Eihän se ole koskaan sellaista yrittänytkään. Tieteeseen vetoavat ateistit kai ovat yrittäneet. Uskonto, jonka kohde siis on ei-mitattavissa oleva asia, kuten yliluonnolliset ilmiöt, on tieteen kannalta merkityksetön ja epäkiinnostava. – Se on muuten aivan hörhöajattelua, että biologian opettaminen jotenkin muuntaisi oppilaitten etiikkaa ”luontoperäiseen”. Aika villi veikkaus, eikä tuollaista ole voinut esittää todellakaan kukaan muu kuin kreationisti.
Ja sitten, Darwin oli, kuten ajalleen ominaista oli, kunnon uskova kristitty – ensin, mutta vuosien mittaan tehdessään tutkimuksiaan, hänestä tuli ateisti. Hänen tyttärensä kuolema oli viimeinen niitti uskon häviämiselle. Hän ei voinut enää uskoa. Eikä hän kääntynyt kuolinvuoteellaan, kuten jotkut ovat tuollaista valhetta yrittäneet levittää. Se ei pidä paikkaansa. Samoin Einstein oli ateisti tai muuten Jumalaan uskomaton. Vähintään agnostikko. Hän kyllä käytti retorisesti uskonnon kieltä kuvaillessaan maailmaa. Mutta se ei tarkoita sitä, että hän olisi ollut uskossa tai millään muotoa uskonnollinen.
Tuon Nosferatun olen nähnyt. Vampyyritarina, eikö vain?
Uskonnollisuus on (ainakin minulle) paljon laajempi käsite kuin usko joihinkin tiettyihin opinkappaleisiin. Uskonnollisuus ja sitoutuminen tiettyyn oppijärjestelmään ja opinkappaleisiin ovat eri asioita. Se voisi olla vaikka tapa asennoitua elämään ja sen selittämättömiin puoliin. Jotakin siihen suuntaan kuin pyhän kokeminen ja tunnustaminen. Einstein kirjoitti jotenkin tähäntapaan: Tietoisuus elämän mysteeristä on aidon uskonnollisen asenteen perusta. Vain tässä mielessä olen syvästi uskonnollinen.
Yliluonnolliset selitykset merkitsevät tietysti tavallaan tutkimuksen päättymistä. Asia on näin, uskomme .. piste. Muita selityksiä ei tarvita. Mutta äärimmäinen realismi, ”tiedeusko” on saman kolikon kääntöpuoli. Sekin on joustamaton ja tietyllä tavalla lopullinen argumentti.
Vampyyritarina ulkoisesti kyllä, mutta jälleen kerran tutkielma äärimmäisestä henkilöstä ja tämän suhteesta normaaliin maailmaan. Itse asiassa traaginen tarina.
Minäkin voin sanoa olevani tietyllä tavalla uskonnollinen, että tunnen ja koen elämän olevan mysteeri. Koen muitakin mysteereitä, mitä elämä tuottaa. Mutta siis en ole uskonnollisessa mielessä uskonnollinen. Mysteereihini ei mahdu jumalia. Niin tieteilijätkin sen arvattavasti kokevat. Ja ehkäpä se innoittaa heitä yrittämään saada selville sen salaisuuden. Toivottavasti se ei ihan heti avaudukaan. On hienoa, että on myös mysteereitä.
Äärimmäiset realistit ovat kummajaisia. Harmi heille, etteivät he kykene kokemaan mystisiä juttuja, ilmeisesti. Itse asiassa äärimmäiset realistit ovat juuri niitä, joita kutsutaan ”tiedeuskovaisiksi”. Kumma termi, jota en ole oikein ymmärtänyt. Telaketjuateistit ovat yleensä tuollaisia.