Ihmisen perustarpeisiin kuuluu turvallisuus, johon puolestaan kuuluvat ruoka, juoma, asuminen ja ihmissuhteet jne. Tämän varmistamiseksi on ihmisen hankittava itselleen ja läheisilleen erilaisia hyödykkeitä, jotta jokapäiväinen elämä sujuisi. Missä vaiheessa sitten tästä muodostuu ongelma? Jokainen vastaa eri tavoin, köyhä saa kasaan vain välttämättömän, rikas taas paljon enemmän kuin tarvitsee. Tärkeimmäksi motivaatioksi saattaa muodostua se, että pyritään varmistamaan oma olemassaolo nimenomaan omaisuuden kautta, siis jos minulla on tarpeeksi (kuinka paljon?) niin sitten säilyn hengissä ja toisaalta myöskin pyrkimys riippumattomuuteen, ensinnäkin ihmisistä (valtiosta jne) mutta viime kädessä myös Jumalasta.
Mikä on sitten tarpeeksi? Kokemus upporikkaista on osoittanut, ettei mikään ole tarpeeksi, vaan vielä pitää haalia lisää. Miksi? Pelko, kuolemanpelko. Jos minulla ei ole kaikkea tarpeeksi, saatan kuolla. Kukaan ei tule kuitenkaan ajatelleeksi, että kuolee joka tapauksessa, vaikka omistaisi kuinka paljon tahansa. Tämän tiedostaen jotkut rikkaat ovat jäädyttäneet ruumiinsa toivossa että joskus tulevaisuudessa löydetään keino sairauksien parantamiseksi ja ikuisen elämän varmistamiseksi, jolloin heidät voitaisiin sulattaa ja he voisivat taas jatkaa elämäänsä. Pitäisikö tällaista toiveuskoa sääliä?
Mikä on sitten oikeaa omaisuuden hallintaa? Joka tapauksessa ihminen tarvitsee elääkseen perustarpeet itselleen. Mutta ne on Jumala luvannut ihmiselle kun hän loi maailmankaikkeuden ja maapallon ihmisten tarpeita täyttämään. Valitettavasti ihminen ei ole tyynyt siihen mikä on kohtuullista, vaan ahneus on ajanut luonnon ja toisten ihmisten riistämiseen. ’Kun teillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykää niihin’ -periaate ei riitä useimmille ihmisille, vaan tämä hyväksikäyttö on suoraan Jumalan käskyä (’rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’ ja ’viljele ja varjele maata’) vastaan.
Mutta omistaako ihminen oikeasti mitään?
Paholainen on omistanut maapallon hyvän ja pahan tiedon puun juurelta asti. Hän omistaa myös ihmiset, nahkoinen päivineen (tästäkö tulee sanonta ’nahkurin orsilla tavataan’?). Jeesus ei kiistänyt tätä keskustellessaan autiomaassa hänen kanssaan, kun paholainen sanoi: ”Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon.” (Luuk 4)
Ihminen siis kuvittelee omistavansa jotakin, vaikka ei omista todellisuudessa mitään, se on vain annettu hänelle käytettäväksi ja kun kuolema koittaa, ihmisen on luovutettava se kaikki, myös ruumiinsa. Siis ihminen on vain Jumalan ’taloudenhoitaja’ jolle on uskottu tehtävä maan päällä, elää ja tehdä työtä Jumalan kunniaksi ja kanssaihmisten parhaaksi. Kaikenlainen itsekkyys sotii tätä vastaan (eli on syntiä). Vain palaamalla Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan maan päällä, elää ja tehdä työtä Jumalan kunniaksi ja kanssaihmisten parhaaksi. Kaikenlainen itsekkyys sotii tätä vastaan (eli on syntiä). Vain palaamalla Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan on ihmiskunnalla toivoa. Oikea omistaja on Jumala. tehtävä maan päällä, elää ja tehdä työtä Jumalan kunniaksi ja kanssaihmisten parhaaksi. Kaikenlainen itsekkyys sotii tätä vastaan (eli on syntiä). Vain palaamalla Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan on ihmiskunnalla toivoa. Oikea omistaja on Jumala.
Sain korjattua, mutta on silti vaikea lukea, kun leviää vaakasuunnassa.
Et ollut poistanut niitä WP:n koodipätkiä tekstin alusta ja lopusta (jossain yritin ohjeistaa niiden poistosta.. en muista missä). Menin ja poistin ne. Näkyy toimivan.
OK Kiitos, yritän muistaa