Meinasi eilen tippua silmät päästä, ei kun korvat, kun katselin Ylen iltauutisia. Kyse siis vaalipäivää edeltävästä päivästä.
Uutisissa kerrottiin tutkijan suulla, että Afganistaniin on laitettu Suomen kehitysapurahoja 850 miljoonan euron edestä ja ne ovat menneet aivan muualle kuin tarkoituksiinsa. Tutkija kertoi että Afganistan on korruptioitunut maa ja rahat ovat menneet eliitille, ja vain hävinneet jonnekin. Lisäksi hän mainitsi että näin usein tapahtuu kehitysyhteistyörahoille. Hän kertoi, että on kerrottu, että puolet (?) tytöistä on päässyt kouluun, mutta oikeasti 2/3 ei ole koulussa.
(Mainittiin siinä myös viikko sitten palanneista suomalaissotilaista, joita ei oltu lentokentällä vastassa. Kerrottiin kuolonuhreista, ja haastateltiin jotain korkeaa sotilashenkilöä, joka kertoi että Suomen tavoite operaatiolla saavutettiin, eli että päästiin toimiin yhdessä jenkkien ja Naton kanssa. )
Olisiko Yle voinut parempaa vaalimainosta Persuille tehdä? No, ei kerrassaan. Tulee mieleen päivä jolloin uskottiin, että Soinista tulee valtiovarainministeri. Silloin yle lähetti aivan välittömästi huolella ja monin haastatteluin tehdyn dokumentin jostain vankilasta, joka olli pullollaan jotain ulkomaalaisia ja islamisteja. Haastatteli imaamista pastoriin ja vaikka ketä. Sillä sekunnilla kun Soinista oli tulossa rahakassan vartija, ohjelma lähetettiin ulos.
Mutta mistä nyt on kyse?
Persuja on kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä muutenkin. Tavalliseen tapaan vaalimainoksia on revitty, töhritty ja poistettu, mutta siinä ei ole mitään uutta. Halla-ahon puheista on yritetty nostaa skandaalia, mutta ei oikein tärppää sekään, eikä siinä ole mitään uutta.
Sen sijaan en keksi olisiko Suomessa aiemmin käyty jenkkityylisellä mustamaalaamisstrategialla kimppuun poliitikkoihin juuri vaalien alla ihan sillä tavoin kuin vasemmiston kärkinimiä on nyt kohdeltu: Sanna Marin on aamiaisiaan syönyt jo kaksi vuotta, ja nyt asian rikollisuus nostetaan pöydälle. Anni Sinnemäki itse sanoo ainakin että asia on ollut tiedossa jo pitkään, mutta jostain syystä hänen muinainen toimintansa on nyt poliisin tutkinnassa. Juuri ennen vaaleja, joissa hän on ennakkosuosikki kait Helsingin pormestariksi.
Ja jostain syystä media on täysillä mukana. Miten vihervasemmistolainen toimittajakaarti näin on kääntynyt suosikkejaan vastaan? Onko kova tarve osoittaa ”puolueettomuuttaan” vai onko taustalla jotain vielä rumempaa? Jos tutkintapyyntöjä olisivatkin nostaneet persut, kokoomus tai Junes Lokka, se ei vielä selitä median toimintaa.
Mitä oikein on tekeillä?
Toimiiko strategia, sen näemme tänään. Tähän liittyy Taunon ja Tuomon tuoreet kommentit toisaalla.
”Usein tuntuu unohtuvan, mitä tutkintakynnyksen ylittyminen merkitsee syytetyksi joutuvalle. Sanna Marinia syytetään aamupalan syömisestä ja tämän syyttämisen poliittinen hinta on mittaamaton. Gustafssonin maine pilattiin ja miestä kuulusteltiin kuin vierasta sikaa.” (Tauno J. Jokinen)
”Asia on juuri näin. Tässä yhteydessä on hyvä nostaa esiin käsite poliittinen taikka aatteellinen vaino. Tuomio on luettu ja annettu kun tutkintakynnys ylittyy. Poliittisesti pyrkimys on vain tuhoava eikä siinä tavoitella oikeudenmukaisuutta taikka laista luettavaa tuomiota.
Syytekynnys on sekä tutkinta että tuomio.” (Tuomo Hirvi)
by 
”Ota valkoisen miehen taakka, peri palkkasi yksin tein, viha, kauna, katkeruus niiden, jotka kerran valoon veit. ( en muista kenen suomennos, palasi vain taas mieleen kun luin kirjoituksesi)
Kehitysavun mukana Eurooppa yrittää markkinoida omaa kulttuuriaan ja arvojaan.Se ei vain näytä onnistuvan, enkä tiedä onko siihen mitään oikeutusta. Islamin maailma haluaa pitää kiinni omista arvoistaan, johon esim. naisten koulutus ei kuulu. ”Hyvän vaimon ei tarvitse osata lukea”, – ”Vääräuskoisen arvot eivät ole meidän arvojamme.”
Afganistanin väestöstä suurin osa ei tiedä eikä varmastikaan osaa valvoa sitä mihin kehitysapu käytetään. Kyllä valvonta jää avun lähettäjälle, mutta se ei näköjään toimi. Minusta parasta kehitysapua on ihmisten kouluttaminen ja koulutuksen maksaminen ulkomaisissa oppilaitoksissa, joista sitten palataan kotimaahan. Vaikka brittien toimintaa Intiassa on arvosteeltu paljon, se aikanaan tarjosi mahdollisuuden opiskella Englannissa. Monet palasivat sitten kotiin kehittämään omaan maataan.
Tuon valkoisen miehen taakan lanseerasi Kipling, joka oli britti ja kolonialisti. Ei hän julistanut valkoisen rodun syyllisyyttä, niin kuin usein ymmärretään, vaan jatakin aivan muuta. Intiassa eläneenä hän tunsi ja tunnusti idän kulttuurin ja sen kauneuden tuotannossaan. Kaipa hän aikanaan myös ymmärsi, että vieraan kulttuurin muuttaminen oli toivoton taakka, sikäli kun se on edes oikeutettua.
Hyvä kuulla, että en jatkossa käytä tuota termiä syyllisyydestä. Tuon termin voisi kyllä määritellä uudelleen tarkoittamaan tuhoisaa syyllisyyttä.
Ei ollut tarkoitus ruveta mestaroimaan. En vain usko nykyisen kehitysavun toimivuuteen. Muutos pitää lähteä jostakin muusta kuin ”tuontirahasta” ja sen pitää toimia paikallisen kulttuurin omilla ehdoilla. Muuten se törmää kyllä vastustukseen.
Lähetystyötä, joka sivumennen sanoen perusti myös kouluja ja sairaaloita ihan ilman sotilasjoukkoja, on kovasti arvosteltu tässäkin metsässä; miten sen hävittää alkuperäiskulttuureja ja uskontoja etc… Voi voi.
Kuitenkin suvakit ja kaikkinielevän idealismin edustajat ovat tehneet omasta elämäntavastaan uskonnon, jota viedään ”pakanoille” innolla, välistä taloudellisella ja sotilaallisella painostuksella höystettynä. Me arvotamme vieraat kulttuurit omasta maailmastamme käsin ja olemme niin vietävän varmoja, että olemme oikeassa. Muu maailma pitää nyt kotouttaa meidän arvoihimme.
(Ja kurtturuusu kitkeä pois pihoja pilaamasta)
ps.Lueskelen aina välillä vanhoja klassikoita, sellaisia kuin Jutang, Kipling, Buck tai Kaye, joiden maailmankuva on toisella tapaa tosi ja realistinen kuin se, johon törmää nyt mediassa ja somessa.
Joo Ulla, …
Olen varsin samoilla linjoilla kanssasi. Ihmisten on vaikea oivaltaa, etteivät omassa kulttuurissa tai kokemuskuplassa oikeina pidetyt asiat, edusta mitään ehdotonta totuutta – ovatpahan yhtenä kuviteltuna totuutena olemassa lukuisten erilaisten kokemuksellisten totuuksien joukossa.
Erilaisilla ideologialla ei ole minun näkökulmastani tarkasteltuna mitään erityistä oikeutusta tulla pakotetuksi jonkinlaiseksi universaalitotuudeksi. Tällaisia pyrkimyksiä on toki pilvin pimein. Monet uskonnot tekevät lähetystyötä kuvitellen edustavansa muita uskontoja parempaa uskontoa.
Sitten on sen seitsemää kansainvälistä organisaatiota, jotka koettavat äänestämällä päättää oikeasta ja väärästä. On YK:ta ja EU:ta. Moni vetoaa jonkinlaiseen tieteelliseen ajattelutapaan oivaltamatta, ettei aidossa tieteen maailmassa ole lainkaan oikeaa ja väärää.
Ilmeisesti ihmisillä on sisäsyntyinen tarve luokitella asioita hyväksi ja pahaksi ja saada tällaisen omavoimaisen uskontokyhäelmän kauppaamisesta itselleen jonkinlainen elämäntehtävä. Tätä uskomuskauppaa sitten käydään kaikin mahdollisin keinoin, eli uhkailemalla, lahjomalla ja kiristämällä.
Usein päädytään lopulta sotiin tappamiseen ja kidutukseen, mistä kristinuskon historia on vain yksi esimerkki – *tämä sinuun kohdistuva säälimätön kidutus pelastaa sinut ja sukulaisesi vielä suuremmalta kärsimykseltä helvetissä’.