Vietin äskettäin lomaviikon Euroopan vastakkaisella laidalla, Portugalissa. Se on kyllä tosi erilainen kuin Suomi.
Ihmettelen, miksei Portugali ole sen rikkaampi maa, vaikka se on ollut Euroopan pitkäaikaisin ja vanhin siirtomaaimperiumi. 3000-vuotiseen historiaan on mahtunut visigootteja, roomalaisia, maureja, kuninkaita, Salazarin diktatuuria, neilikkavallankumousta ja mitä muuta mahtaakaan. Mutta kuka muistaa Portugalin nykyisen hallitsijan nimen?
Uskonnollisesti maa on hämmästyttävän yhtenäinen. Kristittyjä on 10-miljoonaisesta kansasta 84 %, eli sekä absoluuttisesti että suhteellisesti enemmän kuin Suomessa. Melkein kaikki kristityt ovat katolisia. Muslimeja taas on vain 0,4 % väestöstä, mistä olin yllättynyt, koska olen mielessäni niputtanut Portugalin samaan joukkoon Välimeren maiden kanssa. Maurien historia ei siis näy ainakaan uskonnossa. Jesuiittojen ehkä näkyy. Siirtolaispolitiikassaan Portugali on kuulemma suosinut entisten siirtomaidensa väkeä. Ehkä he muistuttavat kantaväestöä jostain suuruuden päivistä.
Tällainen satunnainen matkailija vietti eniten aikaa Porton kaupungissa. Siellä näki hirveän paljon muita turisteja, vaikka varsinainen sesonki ei ollut vielä edes alkanut. Turistien paljoudesta huolimatta en nähnyt paljonkaan kerjäläisiä (vasta Lissabonissa) enkä kaupustelijoita. Ihan rauhassa sai kulkea, paikallisetkaan eivät juuri noteeranneet. Ehkä he ovat kyllästyneet turisteihin.
Mitä sitten turistisilmilläni näin? Päättelin, että portugalilaiset haluavat elää lähellä toisiaan. Portossa talot on rakennettu ihan toistensa kylkiin kiinni ja allekkain ja päällekkäin. Kadut ovat kapeita. Joku näkee sinut koko ajan jostain ylä- tai alapuoleltasi, mutta ei katso sinuun. Se tekee olon turvalliseksi. Televisiosta tulee rullaluistinhockeyta ja mainoksissa esiintyy Cristiano Ronaldo. Joku käyttää paljon aikaa pienien kaakelien koristelemiseen. Junan ikkunasta katsottuna näyttää, että kaupunkien ulkopuolella ei asu ketään.
Atlantti velloo suurena ja arvaamattomana koko ajan siinä likellä. Kaikesta henkisestä ja hengellisestä sisäänpäinkääntyneisyydestään huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, Portugali on joskus historiansa saatossa synnyttänyt Vasco da Gaman ja Fernao de Magalhaesin. Nyt samannimiset alukset kuljettavat risteilymatkustajia joitakin kilometrejä pitkin jokea.
Kunnon turistina kävin tietysti myös fado-konsertissa. Olen aikaisemmin kuunnellut fadoa cd:ltä ja Spotifysta, mutta en ole koskaan nähnyt sitä. Tajusin, että laulajalla ja säestäjällä (tässä tapauksessa kitaristilla) on oltava välitön, vaistomainen yhteys toisiinsa. Säestäjä lukee laulajan tunteita ja myötäilee niitä, laulaja saa säestyksestä lisää potkua. Musiikin tunnelataus välittyy ulkopuolisellekin, mutta esittäjät eivät välttämättä itse noteeraa, mitä ympärillä tapahtuu. Mutta fadokaan ei kuulemma ole enää sama kuin ennen vanhaan. Se on tuotu epämääräisistä satamakortteleista näyttämöille turistien viihdykkeeksi.
Tämä on juuri sitä menneisyyden kaihoa, joka sopii Portugaliin. Ja sitä myös suomalainen ymmärtää.
by 
Joo Meri, mielenkiintoinen kirjoitus…
Portugalin talous on todellakin yllättävän heikossa kunnossa – BKT/asukas on vain jokseenkin puolet Espanjan ja Suomen vastaavasta. Portugalissa on ollut paljon halpatyövoimaa hyödyntävää teollisuutta, joka on siirtynyt vielä halvempiin maihin.
Kävin Portugalissa kaksi vuotta sitten golfaamassa pari viikkoa. Lepopäivinä käytiin Lissabonissa ja Penan palatsissa. Pena oli kyllä aikamoinen pettymys. Kauheat jonot ja niukasti nähtävää. Ehkäpä juuri tuon entisen palatsin ylläpidossa näkyy taloustilanne. Myös golf-kentällä ja hotellissa oli ongelmia, jotka hieman viittasivat rahan puutteeseen.
Yksi pieni tekijä voi toki olla Portugalin kielikin. Asukkaita on 10 miljoona, kun naapurimaassa on viisinkertainen määrä. Jos Portugalissa puhuttaisiin espanjaa, saattaisin toki käydä toisenkin kerran.