Ja Luojan suoman hämärän harmaan pitkän päivän illan päätteeksi pari teologissävytteistä kirjallista katsausta.
”Jumala on täydellinen ja hyvä. Mutta hän on myös luoja. Eikä luoja voi olla hyvä. Luodessaan hän erkanee täydellisyydestä, hänestä tulee meidän kaltaisemme, silloin voi tapahtua mitä hyvänsä, silloin hän tuhoaa toisella kädellään ja luo toisella. Niin se on.”
-Kuningas Daavidin lausahdus Batseballe Daavidin joukkojen tekemän Rabban kaupungin tuhoamisen jälkeen.
Torgny Lindgren: ”Bat Seba”, 1984
—
”Joskus hän epäili, ymmärsikö Jumala häntä lainkaan. Eipä silti, ei Herra tappamisista välittänyt. Olihan hänen oma kirjansakin niitä täynnä. Mutta varmastikin oli olemassa asioita, joita Jumala todella vihasi – hajuvedeltä haisevia asioita – pitsisiä asioita, kiharakarvaisia asioita – porttoja.”
-Preacher, saarnaaja, mietiskelee muistellessaan tappamiaan leskiä, jotka Hän oli johdattanut tämän eteen.
Davis Grubb, ”The Night of The Hunter” (suom. Yön pahat silmät), 1953
—
Ja tässä oli siis kyseessä parin satunnaisotannalla valitun kirjailijan kirjoittamaa fiktiota. Näillä ei siis ole mitään tekemistä todellisten tapahtumien kanssa, eikä näitä voi pitää minkäänlaisina historiallisina saati sitten teologisina vakavasti otettavina argumentteina. Kuten me kaikki tiedämme, ovat kirjailijat kautta aikain panneet omiaan, kuten John Lennonkin aikonaan pikkukirjasessaan ”John Lennon panee omiaan” (joka tosin alkuperäisnimellään on tylsä ”In His Own Write”.
by 