Olen hiukan hurahtanut äänikirjoihin. Niitä alkaa olla aikalailla. Kiva kuunnella jotain puuhatessaan jotain muuta. Sain ilmaiseksi Nextoryn käyttööni (ja ilmaisaikaa on kyllä kaikille kokeilijoille käytössä näissä) ja ryhdyin kuuntelemaan Einari -nimistä kirjaa, joka kertoo Einari Vidgrenin eli Ponssen metsäkoneyrityksen perustajan elämästä ja kuolemastakin. Murrekin on jotenkin tuttua, koska äitini on Pohjois-Karjalasta, vaikka Vieremä nyt ei ihan sieltä olekaan.
Jostain syystä kirjaa oli sen verran kiehtovaa kuunnella, että ”ei malttanut laskea kädestään” ja Tsingis-kaanin osa 4 jäi odottelemaan hetkeksi.
Nuo Ponssen koneet ovat tosi hienoja.On aina ollut kiva katsella, jos joskus sattuu paikalle näkemään niiden työtä metsässä. Jotenkin yritys on tehnyt muutenkin vaikutuksen, mutta olipa mielenkiintoista lukea homman taustaa. Aika karua elämää ja työntekoa, mutta selvästikin hommaa ajoi halu helpottaa metsämiehen työtä.
Sittemmin valitettavasti Einarin oma elämä ei mennyt aivan loistokkaasti. Liikaa työtä, terveys meni ja avioero tuli ja välit vaimoon ja lasten äitiin katkesivat kokonaan. Oman tiensä kulkija oli Einari hiukan liikaakin – kait.
Einarin kirjan tapahtumien aikana vielä varsin nuoret pojat – Jarmo, Janne, Juha ja Jukka – näkyvät istuvan nykyäänkin joukolla Ponssen hallituksessa. Nykyinenkin toimitusjohtaja Juho Nummela on Einarin valitsema. Einari näki Juhossa tarpeeksi itseään. Useampikin häntä edeltävä toimitusjohtaja oli toimessa vain muutaman vuoden. Einari ei ollut tyytyväinen heihin. Vanhemmiten hän ei ollut kovin tyytyväinen enää mihinkään, ja kirja antaa ymmärtää, että hän ei oikein kyennyt luovuttamaan, eikä ymmärtämään, että pörssiyhtiö ei oikein enää kumarra hänen tahtoaan. Näyttäisi kuitenkin, että tuo Juho Nummela on menestynyt hommassaan monet ajat. Kirjassa kerrotaan, kuinka Juho kysyi kerran Einarilta, miksi Ponsse on pohjimmiltaan perustettu. Vastaus oli: ”asiakkaita varten”.
Hyvin mielenkiintoista kuunneltavaa myös ihan Suomen lähihistorian näkökulmasta. Siinä käy hyvin ilmi se valtavan nopea kehitys, mitä Suomessa 1900-luvun puolen välin jälkeen tapahtui. Samalla se varmaankin kuvaa myös äitini vanhempien elämänympäristöä Pohjois-Karjalassa noihin aikoihin. Metsässä enonikin töitä teki. Täytyykin mennä pistämään palasiksi päivän pölli. (Siis taas yksi piha koivu nurin, ja siitä pitäisi saada polttopuita kirveen, lekan ja kiilojen avustuksella. Tekee hyvää terveydelle – kait).
Ai niin. Einarin äiti taisi olla aikalailla uskovainen, mikä mainittakoon sillä onhan kyseessä kristillisyyttä sivuava Metsä.
by 
Olen seurannut tuota Ponssea sen jälkeen kun ohjasin sinne yhden opinnäytetyön 15 v sitten. Käytän Ponssen tilinpäätöstietoja myös opetuksessa useammallakin kurssilla. Heidän kotisivuillaan on aivan mahtavat tulos- ja taselaskurit, joista voi konfiguroida vaikka mitä lukuja ihan mielenkiinnon mukaan.
Toissa syksynä käytiin siellä aloittavien opiskelijoiden kanssa kahdella Bussilla – paikka on kerrassaan mahtava ja tuotantojärjestelmä aivan huippuluokkaa. Vieraista (asiakkaista) todellakin pidetään siellä huolta. Pääoven edessä on Einarin parkkipaikka, vaikkei Einari sitä enää tarvitsekaan.
Firma tekee aivan mielettömän vaikutuksen kun siellä pyörähtää – ja aivan keskellä korpea.
Onpa mukava kuulla. Aika hurjaa panostusta tuollainen menestys Einarilta vaati, tiedä sitten mitä kaikkea muilta osallisilta? Siitä kirja ei kerro yhtä paljon kun Tsingis-kaani -kirjat.
Tulee mieleen Keskitalon kirja Serlachiuksesta ja vihreästä kullasta, joka myös on huima kertomus vähän varhaisemmilta ajoilta. Jälkimmäinen ei pystynyt aina velkojaan maksamaan ja syntyi vihollisia joka suuntaan. Einarilla meni siinä suhteessa paremmin, vaikka velkakierrettä riitti hänelläkin. Toisaalta hänen ei enää tarvinnut ensin rakentaa pankkeja, teitä ja rautatietä, että sellun saisi liikkeelle.