Olen kahden viime kuukauden aikana käynyt kolme kertaa evankelis-luterilaisen seurakunnan messussa, siis sunnuntaina aamupäivällä.
Ensimmäinen kerta oli Kokemäen kirkossa, uuden kirkkoherran virkaanasettaminen. Paikalla piispa ja pikkukaupungin kaikki merkkihenkilöt, kirkko täynnä. No, se ei ollut mikään tilastokelpoinen perus-jumis.
Toinen kerta oli Kannelmäen kirkossa. Aika vähän väkeä, lähinnä nuoria äitejä ja isiä vauva- ja taaperoikäisine lapsineen. Perhekirkko. Meinasin kääntyä takaisin kotiin, koska en kuulunut kohderyhmään enkä odottanut saavani mitään erityistä hengellistä ravintoa. Jäin kuitenkin tarkkailemaan. Aika hienosti pappi ja kanttori onnistuivat vangitsemaan tenavien huomion. Mutta sekään ei ollut ns. perus-jumis.
Tänään oli kolmas kerta, jälleen Kannelmäen kirkossa. Ensimmäinen paastonajan sunnuntai, ei mitään vierailevia tähtiä tai muita ohjelmansuorittajia. Ihan kirkkokäsikirjan mukaan mentiin ja messun kulkua pystyi seuraamaan virsikirjan lopusta (sävelmäsarja 2). Tämä jos jokin oli perus-jumis.
Paikalla oli ehkä sata henkeä. Enemmistö oli miehiä. Monet istuivat kirkonpenkissä ihan yksin. Kirkonpalvelijoista neljä viidestä oli miehiä myös. Kansainvälisen naistenpäivän jälkimainingeissa mietin, voiko tämä pieni otos olla heikko signaali siitä, että miehet palaavat kirkkoon. Stereotyyppinen kuva luterilaisesta messusta on pitkään ollut se, että siellä istuu pari vanhaa mummoa. Pitäisikö tuota kuvaa tarkistaa? Vai tulevatko miehet kuuntelemaan vain silloin kun miehet puhuvat?
Onkohan Blogimetsän lukijoissa ketään, jolla olisi vastaavia havaintoja tai faktatietoja ihan lähiajoilta? Aiempien vuosien tilastoja kyllä löysin:
https://public.tableau.com/shared/77C5KTWNN?:display_count=y&:origin=viz_share_link&:embed=y
by 
Mahtaakohan tässä tilastossa olla myös erilaisten yhteisöjen ja herätysliikkeiden jumalanpalvelukset mukana? Aika huomattava käänne myös verrattuna aikaan ennen koronaa.
No minä olen usein musiikillisissa tehtävissä Jumalanpalveluksissa evl seurakunnissa.
Aivan selvästi seurakunnissa osallistujamäärät ovat kasvaneet. Olen tervehtinyt ilolla myös pappien heränneen enemmän Jumalan Sanan julistajiksi enemmän kuin aiemmin. Pitkään on kirkoissa saarnattu yhteiskuntapolitiikkaa
Se mikä on havaintoni niin selvästi nämä erityismessut loitontavat seurakuntalaiset pois tilaisuuksista. Ne joutaisi tyystin lopettaa niin haalarikansa uskaltaisi tulla kirkkoon.