Kaikkihan nyt Lemmyn tietävät. Ian Fraser Kilmister, Motörhead -bändin perustaja ja sen laulajabasisti. Raskaan rokin suurlähettiläs ja Jack Danielsin uskollinen ystävä aina siihen asti, kunnes lääkäri arveli lekan sitä päivässä olevan vähän liikaa. Hän menehtyi syöpään joulukuussa 2015 muutama päivä diagnoosin jälkeen. 70 vuotta ehti täyttää. Motörhead keikkaili suunnilleen kaikilla mantereilla. Suomessakin käväisi monesti, vaikka ensimmäisen v. 1979 reissun melkoinen rokkenroll-hauskanpito oli tuottaa maahantulokiellon. Itse tutustuin Lemmyn lauluilmaisuun ja basson soittoon ammoin 18-vuotiaana hankittuani pari Hawkwind -nimisen happorokin levyä. Hän oli siinä muutaman vuoden. Ovat edelleen tallella ja ne lienee nyt aika arvokkaita. Noihin aikoihin hän jo oli perustanut Motörheadin, jonka nimesi Hawkwindille viimeisen tekemänsä biisin ”Motorhead” mukaan. Jenkkislangissa tuo nimi tarkoittaa piripäätä eli lähinnä amfetamiinilla vauhtia elämäänsä hakevaa.
Luin hänen v. 2001 julkaistun omaelämäkertansa ”Lemmy – White Line Fever” (Omaelämäkerta, suom. Inka Parpola), joka on aivan hulvattoman hauska kaikkine absurdeine tapahtumineen. Hän ei säästele ketään eikä varsinkaan itseään. Harva rokkistara tai viihdeammattilainen haluaa puhua suhteestaan uskoon ja uskontoon. Se kun on arka aihe ja saattaa tuottaa verottaa fanikuntaa ja maksavaa yleisöä. Lemmy ei arkaillut mitään – ei siis myöskään tuomasta ajatuksiaan esiin uskonnosta, jos vain kysyttiin. Hän oli aina sama oma itsensä samoin kuten aiemmassa kirjoituksessani esille tuomani Niklas Herlin, myös juopotteleva ja röökaava renttu. Lemmy ei ollut vain renttu, vaan täysverinen musiikin ja showbisneksen ammattilainen. Ei sitä muuten pärjää kovassa ja kuluttavassa rock-maailmassa peräti yli 50 vuotta. Hän soitti viimeisen keikkansa suunnilleen kuukausi ennen kuolemaansa. Lähtö tuli saappaat jalassa. Kirjaimellisesti.
Vaikka minulla ei juuri yhteistä ole kuuluisan rokkistaran kanssa kuin nyt rokin renkutus ylipäätään, on hänen vuosien varrella lausumansa ajatukset uskonnosta mielenkiintoisesti hyvin samanlaisia kuin itselläni.
”Ainoa mielenkiintoinen asia uskonnoissa on se, kuinka monta ihmistä se on teurastanut. Kommunismi ja natsismi ovat yhtä lailla uskontoja. Ne ovat korvanneet jumalan aatteellaan”.
”Opetatte, että Messias oli kulkurivaimon (joka oli neitsyt) ja haamun jälkeläinen? Ja tuon siis oli tarkoitus olla maailmanlaajuisen uskonnon perusta? Enpä olisi niin saletti. Jos Joosef nieli sen, hän sai mielestäni ansionsa mukaan joutuessaan nukkumaan talleissa.” (tämä lainaus kirjan prologista)
”No, olen eräänlainen jumalanvastainen. Jos on Jumala, hän on kurja paskiainen. Joskus luulen, että hän saattaa olla paholainen pukeutuneena Jumalaan. Minä sanon: vitut Jumalasta ja vitut paholaisesta. Olen vastuussa itse tekemistäni. Minun ei tarvitse piiloutua minkään taakse.”
”Inhoan uskontoa melko voimakkaasti.Se on aiheuttanut kaikkea surua maailmassa siitä lähtien, kun he löysivät ensimmäisen palvottavan kiven.”
”Raamattua kirjoitettiin vasta 200 vuotta hänen kuolemansa jälkeen – tiedätkö, kuinka tarina paikallisessa baarissa vahvistuu kuukauden kuluttua?200 vuotta on hyvä vääristymä, sanoisin.”
”Et tarvitse erityistä rakennusta sellaisen miehen kanssa, jolla on tutkinto Jumalassa”.
”Olen aina vihannut järjestäytynyttä uskontoa. Jos uskoisin Jumalaan, en tarvitsisi tulkkia. Jumala on ensimmäinen, joka tekee kaiken, eikö? Sinun pitäisi pystyä puhumaan suoraan hänen kanssaan. Et tarvitse mitään erityistä rakennusta jonkun kaverin kanssa, jolla on tutkinto Jumalasta.”
—
Nämä tähän poimimani lainaukset ovat kuin olisin ne itse ilmaissut. Olen ollut itsekin jo vuosia sitä mieltä, että kommunismi on myös eräänlainen uskonto. Ja samoin oli Natsi-Saksan kajahtanut oppirakennelma. Sekin täytti uskonnon kriteerit. Lemmyn käsitys Jumalasta on täsmälleen kuin omani. Samoin se käsitys, että ihmisten tulee vastata teoistaan itselleen ja muille. Muuta tuomitsijaa ei ole. Uskonnot ovat tuoneet omien ainoiden totuuksiensa mukana runsain mitoin kurjuutta ja kärsimystä maailmaan. Usko tuo tietysti lohdutusta uskovalle, mutta uskonnoista jokaisen uskovan usko nousee. Uskonnot ovat luoneet jumalat. Uskonnot ovat hierarkkisia valtajärjestelmiä ja ne ovat luotu hallinnan välineiksi. Ihmisten henkilökohtainen usko on silti minulle aivan ok, vaikka en sitä ymmärtäisikään.
Kirjoitin juuri artikkelin Vapaa Ajattelija -lehteen, jossa pohdin sattumoisin samaa asiaa kuin Lemmy tuossa – että mihin niitä kirkkoja ja pappeja tarvitaan, kun kerran Jumalalla on Suunnitelma, Hän on kaikkitietävä ja kaikkivoipa ja kun kerran Jeesus Kristus ei epäonnistu? Niin, kirkot ovat tarkoitettu alamaisille. Ne ovat vallan merkkejä.
Kuten Lemmylle, on myös uskonto myös minulle vastenmielinen ilmiö. Inhosin sitä aineena koulussa ja nykyisin valta- ja hyväksikäyttörakenteena. Jos minussa olisi jokin psykologisen arkkitehtuurini luoma uskon tarve, en tiedä mihin tai miten uskoisin. Ehkä olisin aluksi ollut kunnon kristitty kulttuurini mukaan ja ehkä olisin sitten ryhtynyt joksikin panteistiksi tjms. Tai minusta olisi tullut agnostikko. Mutta tämä on pelkkää kontrafaktuaalista jossittelua. Lemmy ilmoitti olevansa agnostikko. Kerran häneltä kysyttiin, mikä olisi hänen uskontonsa, jos hänellä olisi sille tarve. Hän ilmoitti buddalaisuuden kelpaavan.
En tiedä, mistä hän tuossa yhdessä lainauksessa sen 200 vuotta sai päähänsä. Ehkä hän sekoitti asioita tai oli sitten haastatteluhetkellä liikaa seurustellut Jack Danielsin kanssa. Mutta sama se, 200 tai muutama kymmenen vuotta. Muutamassa kymmenessäkin vuodessa tapahtuu jo runsaasti juttujen muuntumisia, vahvistumisia ja vääristymiä. Tätä voi testata vaikka kymmenen henkilön ryhmässä. Ensimmäinen kertoo jonkun muutaman yksityiskohdan sisältävän tapahtuman toiselle ja tämä jatkaa jne. Lopputulos kymmenennen kohdalla on jo suunnilleen kaikkea muuta kuin lähtökohta.
Lemmyn isä oli kuninkaallisten ilmavoimien pappi, joka jätti perheensä Lemmyn ollessa pieni, eikä poika nähnyt tätä 25 vuoteen. Tämä myös ilmeisesti vaikutti Lemmyn näkemykseen uskonnosta, mutta ei vain se, eikä koulun tiukka kuri, joka loi auktoriteettivastenmielisyyttä (uskonto on auktoriteetti). Hän myös seurasi maailman tapahtumia ja luki historiaa. Ei ollut vain rokkirenttu, eikä tyhmä. Rokkikukko hän ei ollutkaan. Hän vihasi sellaista. Hän oli rokkiukko, joka vihasi tekopyhyyttä ja teeskentelyä. Viihdemaailmassa on kumpaakin runsaasti. Kuten uskonnoissa ja kirkossa.
Lemmy teki useita uskontoa kritisoivista tekstejä. Tässä yksi:
God Was Never on Your Side
If the stars fall down on me
And the sun refused to shine
Then may the shackles be undone
May all the old words cease to rhyme
If the sky turned into stone
It will matter not at all
For there is no heaven in the sky
Hell does not wait for our downfall
Let the voice of reason shine
Let the pious vanish for all times
God’s face is hidden, all unseen
You can’t ask Him what it all means
He was never on your side
God was never on your side
Let right or wrong, alone decide
God was never on your side
See ten thousand ministries
See the holy, righteous dogs
They claim to heal but all they do is steal
Abuse your faith, cheat and rob
If God is wise, why is He still
When these false prophets call Him friend?
Why is He silent? Is He blind?
Are we abandoned in the end?
by 
No niin, taas mennään…
Kai huumeisiin ja muuhun itsetuhoiseen elämään vihkiytyneellä ihmisellä on johonkin järkevää sanottavaa mutta ei uskonnon kokonaisuuteen muuten kuin omalta huumehörhöiseltä ja itsetuhoiselta kannaltaan. Lemmyn elämänasenne oli sekopäinen ja sairas. Miksi hänen mielipiteensä uskonnosta olisivat mitenkään muuta?
Oliko Ian Kilmisterin elämänasenne sekopäinen tai sairas? Varmasti se olisi sitä meidän porvarillisen elämäntyylin katsannossa. Entä oliko hän itsetuhoinen? Kuoli 70-vuotiaana syöpään, joka diagnosoitiin vain muutama päivä ennen, ja sitä ennen ehti olla rockmuusikko yli 50 vuotta.
Kirjan luettua ei voi muuta kuin ihmetellä hänen elämäntapaansa, mutta hyvin hän muistaa asioita ja tapahtumia ja näkemykset ovat varsin järkeviä. Mitä tulee hänen uskonnonkritiikkiin, on se hyvin saman kaltaista kuin niin monilla ns. porvarillista elämää viettävillä. Kilmisterin mielipiteet eivät kerro kaaoksesta, vaikka tämän elämä saattoi näyttää kaoottiselta. Kaoottista se ei kylläkään ollut.
Elämä on silti kaaosta. Järjestys on aina tilapäistä ja aseteltua. Entropian laki kuitenkin jyrää kaiken lopulta.
-Ja sitten: etsiessäni netistä sitaatteja Kilmisterin sanomisista ei eteeni tullut yhtään ainutta henkilökohtaista uskoa arvostelevaa. Vain uskontoa järjestelmänä ja tekopyhyyttä kritisoivia.
En ole koskaan kuullut tuosta rokkarista. Johtuu kai siitä että en ole kuullut monesta muustakaan sitten Beatles ien jälkeen. En ole tarpeeksi musikaalinen erottaakseni hard rockin jostain muusta rock-lahkosta.
Olen kuitenkin miettinyt sitä millaista näitten ammatti muusikojen elämä on. Jos niillä menee hyvin niin ei se hepoista ole. Asua jatkuvasti hotelleissa ja alkuvuodet jatkuvaa juhlimista ja jos on sellainen luonne , niin yhden yön jatkuvaa seksiä kunnes itseinho iskee. Yritetään perustaa perheitä ja löytää kotipaikka jostakin. Koko ajan pelko siitä että kukaan ei ole kiinnostunut. Jos tv hen on luottamista niin tullaan myös fyysisesti kuluneiksi hyvin nuorena , varsinkin jos on huumeiden jatkuva käyttäjä.
Ovat yksi suku niitä jotka elävät yleisön ihailusta, mutta kilpailu yleisön rakkaudesta on kovaa.Sitten tuollaiset itsetilitykset joita pidetään aitoutena. Ymmärrän kyllä sen huumaavan vallantunteen kun 40 000 ihmistä keinuu musiikin tahdissa ja sinä saat sen aikaan. Mutta mitä sellainen menestys tekee noista? Voittavat omakseen koko maailman mutta miten on sielun laita. Kuitenkin tykkää Paul MCarthysta. Hän on ilmeisesti elänyt tarpeeksi vanhaksi jotta nykyisin voi olla ihan mielyttävän ihmisiksi.
Markku, et ole menettänyt mitään. En ymmärrä, miksi Yki ottaa muka tärkeän viestin kuljettajaksi juopon huumenistin, joka keräili natsiesineitä (esteettisistä syistä, my ass) ja ei välittänyt paskaakaan jälkikasvustaan eli halveksi myös naisia. Tällaisen tyypin uskontokommentteja pitäisi ottaa vakavasti? Yki hengailee sellaisten tyyppien ajattelun kanssa, että alkaa epäilyttää koko Yki.
Sai nou moor! Minuakin on epäilyttänyt jo pitkään koko Yki.
Pitäisikö senkään tyypin uskontokommentteja ottaa vakavasti? Kick (or kiss) his ass…
Ai niin, Paul McCartney… voi olla montaa mieltä hänestäkin ja hänen miellyttävyydestään. Lahjakas muusikko, tehnyt maailmaa paremmaksi musiikillaan Beatlesissa ja soolona, mutta onko tai oliko puhtoinen… Nöy. Raju jätkä, joka nousi Liverpoolin työläispiireistä kuuluisuuteen lahjakkuudellaan ja kovalla työllä. Eivät ne beatlet mitään kultapoikia olleet. Vetivät turpiin jos joku nokkaili. Lemmy, Ian Kilmister tuossa kirjassa kertoili muistojaan, kun oli seuraamassa kerran 60-luvun alkupuolella Cavern Clubilla Beatlesin keikkaa ja joku välihuusi, että ”John Lennon on vitun hinttari!” Lennon oli likinäköinen ja oli ilman klaseja aina lavalla, meni yleisön sekaan ja karjui, kuka se oli. Se onneton meni sanomaan, ”se olin mä.” John antoi tälle ”Liverpoolin suudelman” – mäjäytti häntä naamaan pääkopallaan. Kahdesti. Ja kapusi lavalle, kysyi, oliko jollain muulla asiaa. Ei ollut. Ja keikka jatkui. Paul oli vähän samaa sorttia. Lemmyn mukaan rollarit, Rolling Stones, olivat pelkkiä mammanpoikia, opiskelijoita Lontoon seutuvilta.
Huomaa ,että kirjoitin että hän on elänyt niin vanhaksi että hän on ehtinyt toipua nuoruuden synneistä ja elänyt ainakin viimeiset pari-kolmekymmentä vuotta, olosuhteet huomioon ottaen, aika keskiluokkaista elämää jonka muutamat keikat ovat keskeyttäneet.
Jos nyt kummiskin puhuttaisiin Lemmystä ja hänen sanomistensa ja tekemistensä kokonaisuudesta, jotka kumpuavat hänen uskomismaailmastaan, siitä mitä hän pitää tärkeänä ja edistämisen arvoisena. Lemmy oli siis juoppo ja päihderiippuvainen eli kuningas alkoholi antoi hänen ajattelulleen suunnan. Ehkä olemme kaikki sen verran viinaksia nauttineet, että tiedämme, miten viisas ja kaikkea ymmärtävä eli luova olen nousuhumalan riemussa. Sitä luovuutta voi sitten vauhdittaa muilla mömmöillä kuulemma, niitä en tunne. Oli miten oli, päihteissä alkaa helposti nähdä jumaluutta, joka auringon nousussa osoittautuu todellakin hourekuvaksi. Lemmyn jutut kuulostavat tällaisilta krapulaisen jumalajutuilta ennen kaikkea siksi, että päihteet todellakin hallitsivat hänen elämäänsä.
Aika mielenkiintoista, että et Yki pidä mitenkään uskottavuutta vievänä sitä, että Lemmy kokosi natsiesineistöä sen ”esteettisyyden” takia. Siis Gestapon nahkatakki oli hänelle vain cool vaate, ilman ajatuksellisia yhteyksiä kidutuskammioiden tuskaan ja kuolemaan. Ja kylkyl yllättävää, tuo tuska ja kuolema huokuu Motorheadin musiikissa ilmiselvästi. Lemmy kantoi ylpeänä rautaristiä kaulallaan. Ihan vaan kun se oli esteettisesti kaunis ja täydensi Lemmyn kasvojen lämpimiä ja uskonnonvastaisia kasvonpiirteitä? Jokaisen Lemmyn rakastaman natsiesineen takaa löytyy ”esteettinen” maailma, ja näköjään uskonnonvastaisuus oli tuon maailman olennainen osa.
eli aika paljon painavampia ovat Porin pärinäparran uskontokritiikit paitsi silloin, kun hän alkaa puolustaa päihteisen natsihengen tuotteita, jotka hän hieman epäviisaasti kytkee vapaa-ajatteluun. Vai niinkö hän oikeasti sittenkin ajatteleekin?
Arvasin kyllä tätä tänne tällätessäni, että se voi aiheuttaa närästystä… juoppo, vastuuton rokkirenttu kritisoimassa uskontoa… no way! Mielenkiintoista, että miljardööri Niklas Herlinin tapauksessa se on sallitumpaa, vaikka tämäkin oli juoppo ja boheemi. Tosin Niklas teki sen kyllä vähän verhotummin.
En itse asiassa ole enkä ole ollut mikään Lemmyn fani, eikä minulla ole itse asiassa ainuttakaan Motörheadin lukuisista levyistä, enkä käynyt Suomen keikoilla. Kuunnellut olen tietysti tuolloin tällöin noin 40 vuoden ajan. 1980 muistaakseni kuulin eka kerran. Runsaasti hienoja biisejä bändillä on, mutta tyyli ei ole minun juttuni.
En ymmärrä Lemmy elämätapaakaan, mutta mikä minä olen silti tuomitsemaan? Jos ei ketään vahingoita, niin ei sitä voi juuri moittia syyllistymättä yliolkaisuuteen, bessewisseriyteen, tekopyhyyteen jne. Eri asia sitten on, jos päihteitten käytöllä aiheuttaa ongelmia ympäristölleen. Sitä Lemmy ei tehnyt. Hän kunnioitti ihmisiä ylipäätän ja hänen kanssaan tekemisissä olleet häntä. Juoppohan hän nähtävästi oli, mutta silti: hän teki loppuun asti täysin ammattitaitoisesti musiikkia. Loppuun asti luova. Oli yli 50 vuotta urallaan. Tuollaisen musan esittäminen joskus parinkin tunnin mittaisilla lavaesiintymisillä on rajua hommaa. Ei rapajuoppo sitä tee, eikä piripää. Muistaa kaikki biisit ulkoa. Kova suoritus. Lienee myös niin, että hän on antanut ymmärtää päihteitten käyttönsä olleen runsaampaa kuin se oikeasti oli. Hänhän piti tiettyä imagoa yllä – tavaramerkkiä.
En ymmärrä myöskään hänen tuota natsikaman keräilyään, enkä sitä rautaristin killuttamista, vaikka se nyt olikin lanseerattu jo keisarin ajan Saksassa. En näe siinä mitään hienoa, mutta tuossa kirjassa hän myös kritisoi ankarasti länsimaita siitä, etteivät tehneet mitään Natsi-Saksan aikeitten estämiseksi, vaikka mahdollisuudet oli. Ja kritisoi ankarasti antisemitismiä. Hän kertoo kirjassaan, että edelleenkin (v. 2001) Englannissa ja USA:ssa on (oli) baareja, joihin juutalaisilta oli pääsy kielletty. Jos Lemmy keräsi natsikamaa, ei se tarkoita hänen olleen natsimyönteinen. Jos joku muuta väittää, osoittakoon sen. Analysoikoon tekstejä. Ei löydy natsismin ihannointiin vivahtavaakaan.
Kumpi on pahempaa, natsien myötäily vaiko toisen maailmansodan aikaisen rojun kerääminen? Jos joku kerää natsirojua, kerätköön, jos se hänen harrastuksensa on eikä siitä aiheudu harmia kenellekään. Tässä tuli mieleen kunnon kristityt Suomessa aikanaan, kun juutalaispakolaisia tänne pyrki satoja Itävallasta, Saksasta ja muualta. Jo vuonna -33 täällä tiedettiin, mitä Saksassa tapahtui, mutta siitä huolimatta muutamaa kymmentä enempää ei päästetty. Ja sitten päällepäätteeksi lähetettiin muutama juutalainen pakolainen (kymmenien kommunistien ohella) Saksaan varmaan kuolemaan kun Suomi oli liitossa Natsi-Saksan kanssa. Jopa Suomen juutalaiset vastustivat juutalaispakolaisten vastaanottamista.
Lemmy ei manipuloinut ketään, eikä tuominnut ellei sitten tekopyhyydestä ja silkasta kusipäisyydestä (musabisneksessä lähinnä, siellä niitä riittää), mutta kristityissä näitä toisten manipuloijia ja tuomitsijoita riittää. Hyvä esimerkki lähimmäisen asiattomasta tuomitsemisesta on eräs kansanedustaja, jonka oikeudenkäyntiä pian tullaan käymään.
Nuo jutut, joista kritisoit yhteiskuntaa, ovat vanhoja syntejä joista on nyt tehty parannusta vuosikymmeniä. Lenny eli nykyaikaa ja eli ilmeisesti tuossa kummallisessa kulttuurissa , ehkä samassa kun nahkatakkiset moottoripyörä jengit. Nehän ovat protestijengejä ja saavat ikuisesta protestista itselleen identiteetin. Suurin osa rokkiahan on protestilauluja. Pilkataan yhteiskuntaa, tai ainakin Virtasen keskivertomaailmaa.Saa sitä pilkatakin, mutta hyvä on sitten kasvaa vähän lisää ja tehdä jotain luovaa , jos on kykyä siihen. Kun ne käyttävät noita natsi- symbooleja niin samaistuvatko he natseihin? En tiedä. Ainakin ne onnistuvat provosoinnissaan.
Vanhoja syntejä hyvinkin. Mutta ne ovat keskuudessamme edelleenkin. On mielenkiintoista havaita, että vuonna -38 IKL:n kansanedustajat argumentoivat juutalaisten vastaanoton kieltämisessään lähes tulkoon yhtäpitävästi kuin persut (ja jokunen kokoomuslainenkin) nykyisin. Juutalais- ja muukalaisvihamielisyys ei mihinkään ole kadonnut. Eikä IKL-henkikään. Sikäli nuo vanhat tapahtumat ovat syytä pitää mielessä.
Se tietty uskova kansanedustaja, joka on vähän väliä hyökännyt homoja vastaan, kuten se Oulun laulava poliisi Schroderus, joka ilmeisesti joutuu pian vastaamaan vuoden 2018 someviestistään, jossa hän mainitsi Pridekulkueen myötähäpeää aiheuttavaksi friikkisirkukseksi, jolla ei ole käytöstapoja, aiheuttavat myötähäpeää ja vitutusta (suunnilleen näillä sanoin), syyllistyy aivan samanlaiseen argumentointiin kuin aikoinaan juutalaisvastaiset ja rasistit nykyisin. Näistä on lyhyt matka pogromeihin.
Lemmy varmastikin eli kummallisessa kulttuurissa meidän porvarillisten silmissä, mutta ei hän elänyt missään sellaisessa vaihtoehtokulttuurissa kuin monet nykyiset vastakulttuurit. Hän eli omaa rockelämäänsä, eikä vastustanut sinänsä keskiluokkaisuutta, vaikka ei sitä omakseen tuntenutkaan. Hän ei pilkannut ketään. Arvosteli rajustikin silloin kun aihetta oli. Rokista suuri osa on kyllä silkkaa roskaa niin ilmaisultaan kuin eetokseltaan. -Kuten jo totesinkin, en juuri arvosta moista natsirihkaman esilläpitoa. Ehkä hän halusikin vähän provota sillä, kukaties.
Jaaha, raju puolustuspuheesi uppoaa tietenkin Lemmyn ihailijoihin. Minulle hän jää aina puolivillaiseksi pedofilian kanssa makustelevaksi väkivallan kanssa leikitteleväksi kuolemakultin mölisijäksi. Samassa linjassa uskonto”kritiikkinsä” kanssa
No Lemmyn ihailijoita tällä palstalla tuskin lienee… Pedofilian kanssa makusteleva!? Ei kai nyt sentään?
Kuolemakultit on kyllä ihan jotain muuta. Ian Kilmisterillä ei ollut mitään tekemistä tuollaisten typeryyksien kanssa, ellei sitten satunnaisesti joissain teksteissä jotain sen kaltaista ilmaise. En ole käynyt läpi hänen lyriikoitaan, joten en voi sanoa mitään siitä. Kuten jo todettua, en ollut enkä ole hänen ihailijansa. Kirjankin hankin kun se eteen tuli eurolla kirppiksellä. En nyt varsinaisesti sinänsä puolustele Lemmyä, vaan esitän teille vasta-argumentteja.
Mölisijät ovat kyllä muualla. Niitä on täällä Suomessakin kiitettävän paljon. Nyt ne käy Hesan kaduilla mölisemässä koronarokotteita vastaan jne. ja onhan noita eduskunnassakin. Mitä tulee Lemmyn lauluilmaisuun, ei se ole mitään mölisemistä. Hän osasi ihan oikeastikin laulaa, mutta Motörheadin volyymirokkiin kuuluu tuo tietty ilmaisu. Sitä paitsi hänellä oli hyvin tunnistettava ja persoonallinen lauluääni. Tusinahevibändeissä tuollaista ei juuri kuule.
No , nyt on Lemmy haukuttu. Mutta toisaalta olen tyytyväinen siihen että Yki löytää Lemmyn persoonassa valopuoliakin. Ei hän voinut mikään läpeensä paha olla jos kuitenkin joku osaa arvostaa hänen elämänsä keskeisintä puolta, musiikkia ja tuollaista itsekritiikkiä. Elämäntyylistä voi keskustella mutta hänhän se oli joka eli elämänsä.
Niin, ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista.”.
Tiedä sitten, mitä Eino Leino oikein tarkoitti Apollo -runossaan. Jotain kai sitä, mitä me voimme yrittää ymmärtää elämästä ja toisistamme. Olen kyllä eri mieltä tuosta – niitä oikeasti pahoja ihmisiä on, eivätkä nämä ole välttämättä heikkoja. Hyvyys ei ana ole sama kuin vahvuus. Pahuus ei ole aina sama kuin heikkous.
Samasta Leinon runosta vielä tämä: ”Kas, lempi se maailman levittää. Oi, ihmiset toistanne lempikää ja kohti taivasta tavoittakaa!”
Tietämättä tuosta Lemmystä sen kummemmin, voisin hyvin kuvitella, että hän olisi digannut tuosta runosta. -Eipä liene ollut tuo Eino Leinon elämän suorittaminen juurikaan puhtoisempi kuin Lemmyn…
Lemmyn elämän keskeisin puoli muuten oli musiikki ja sen tekeminen, ei päihteet. Päihteinen elämä ei tuota mitään muuta kuin kuraa ja surkeutta.
Leinon, tuon ikioman arkkiboheemimme, Hymyilevä Apollo on yhtä maamme upeita runoutta, jota yhä tänään esitetään. Tuossa Ykin 1.sitaatissa Leino viittasi lähinnä itseensä matta samalla kaikkiin ihmisiin. Runo on pitkä ja siellä on monen monia upeita säkeistöjä, joista minulle henk. koht. kipein on tämä:
Oi, ootteko silloin te lempineet
sitä tyttöä tummatukkaa
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmistä jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan:
Niin kaunis, kaunis on maa.
Kun en koskaan omaa ensirakkauttani pisamaista tummatukkaa sinisilmää punajakkua saanut…
Muutama täystosikko kirkkoherra kielsi Hymyilevän Apollon esittämisen kirkoissa, koska ihmisen hyvyys ei sopinut kirkon opilliseen kulmakiveen eli perisyntioppiin.
Yki, sanot, ettet ole tutustunut Lemmyn lyriikkaan! No ilmankos jaksat häntä kehuskella. Infantiilia pedofiliaa aitoon rokkarihenkeen löytyy vaikka Jailbait-kappaleesta. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Ei jatkoon.
Niitä biisejä on valtavasti ja kuten todettua, en ole ollut asianharrastaja. Enkä häntä kehuskele. Vasta-argumentoin.
Tuo biisi on siis vuodelta -80. Kertoo alaikäisen kanssa seukkaamisesta. Kertooko tällainen biisi tekijänsä olevan pedo? ja miksi pedo kertoisi julkisesti taipumuksestaan? Voisin lyödä vaikka vetoa, että saman tyyppisiä laulutekstejä löytyisi runsaasti. Löytyykö Motörheadilta muita?
Lisäys:
On myös niin, että Motörhead oli niin tunnettu jo vuosikymmeniä, että JOS sen perustaja ja nokkamies olisi ollut pedofiili tai edes ilmaissut tällaisia piirteitä, olisi se ollut jo kauan sitten yleisessä (lähinnä rockmaailma) tiedossa, eikä bändiä olisi ollut olemassakaan enää aikoihin.