Avaan tietokoneen aamulla kotonani, kuten tänä vuonna joka aamu, näin opiskelijapojaksi heittäydyttyäni. MSN.comissa, siinä näytöllä heti koneen auki saatua hyppää silmille otsikko: ”Poliisin voimankäyttö kaksinkertaistunut parissakymmenessä vuodessa”. Ajattelen, että poliisi tekee työtään muuttuvissa oloissaan mutta median focus on siinä, että se voimankäyttö on kaksikertaistunut. Ikään kuin meidän haluttaisiin pohtivan ennen muuta sitä, onko poliisiorganisaatiossa tai sen sisäisessä ilmapiirissä jotain pielessä: koulutuksessa, alalle hakeutuvien mielikuvissa (kivaa kuljetella asetta ja heilutellakin sitä, ymmärtänette sarkasmin), poliittisissa ambitioissa, jne.
Ikävintä on, jos tämä oli todella jutun kirjoittajan esimerkiksi tiettyyn lukijakuntaan vetoavaksi tarkoittama pyrkimys. Itse jutun sisältö on otsikkoa asiallisempi, poliisin työtä tilastojen valossa kuvaava. Mutta enemmän tulisi tehdä juttuja siitä, mikä saa ihmiset riekkumaan poliisille vaikka poliisi tekee vain työtään, kuten viimeksi Jyväskylässä – median valokeilassa. Otsikko ei suuntaa lukijan ajattelua niinkään heidän vastuuseensa, jotka asettavat oman ja poliisinkin terveyden vaakalaudalle, ulkomailla jopa hengen, vastustaessaan laillisten ratkaisujen toimeenpanijaa tai järjestyksen valvojaa.
Suuri kysymys kuuluu mihin suuntaan itse parlamentaarisen demokratiamme arvostus on kehittymässä, kun mielenosoittamisilla – siis ulkoparlamentaarisella vaikuttamisella – ja jopa laittomienkin mielenosoitusten avulla saa julkisuutta pääuutislähetyksiä myöten. Niinpä mielenosoitukset ja siellä itsensä alttiiksi paneneminen Unkarin kansannousun tapaan ja ikään kuin yhtä oikeutetusti lisännevät suosiotaan – Suomessa, itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna!! Laittomiakin mielenosoituksia tempaistaan ilmeisen suunnitelmallisesti luvallisten mielenosoitusten rinnalle, ja sitten taas – valitettavasti – räjähdyksiä, tulvia ja riitoja uutisarvoltaan suurina arvostastava valtamedia rinnastaa sekä laillisen että laittoman mielenosoittelun lukijoiden silmissä, jopa hämärtää sen, kumpi on ollut luvan perästä asialla ja kumpi tulee härnäämään edellisiä. Sitten media vielä vertailee, suhtautuuko poliisi molempiin rintamiin eriarvoisesti vai ei.
Tuossa, miten Suomi-media pyrkii suhtautumaan poliisiin, on kyse vähän samasta asiasta, kun Israel-uutisoinnissa meillä ja muuallakin ”demokraattisissa” piireissä USA:ta myöten. Israelin armeija ja poliisi käyttävät väkivaltaa tuosta vaan, ammuskelun ja pamputtamisen ilosta… isossa kuvassa. Siellä puukko- ja pommihyökkäykset nais- ja miesterroristien voimin ovat olleet jatkuvia vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen Israelin valtion perustamisen jälkeen. Kumpaa pitäisi ajatella ensin, hyökkääjän turvallisuutta vai yleistä järjestystä ja viattoman hyökkäyksen kohteen pelastamista äkkiä eteen tulleessa tilanteessa? Hyvä kysymys, eikö vaan.
Aivan loogista on, että samalla kun kriittinen mediahuomio poliisia kohtaan täällä Suomessa lisääntyy ja mielenilmaukset tulevat toisaalta räikeämmiksi, valmiuden vastata järjestyksestä (eri muodoissaan, kuten tekstistä ilmenee) on myös säilyttävä, suojauksen ja aseistuksen on siis lisäännyttävä ja samalla äärimmäistäkin voimankäyttöä vaativat tilanteet tulevat mahdollisiksi yhä useammin.
OLen usein miettinyt sotarikospuheiden oikeutusta etenkin silloin, jos etulinjoihin lähetettyä sotilasta meillä ennen tai USA:n palkka-armeijassa joskus nykyäänkin syytetään tarpeettomasta voimankäytöstä tilanteissa, joissa heidän oma henkensä on koko ajan kortilla, ollut kenties yhteen menoon päiväkausia tai jatkosodan lopulla jo vuosia. Jos ollaan sodassa, käytös kovenee, sodassa sen taipumus on raaistua. ON kyse joko omasta tai toisen osapuolen terveydestä ja hengestä. Jos katuväkivalta alkaa jokapäiväistyä eikä poliisin voimavaroja lisätä, kun niitä nyt on Euroopassa vähiten asukasta kohti, niin totta kai se lisää mahdollisuutta myös hätiköityihin tilannearviointeihin. Ja niistähän media jatkaisi jauhamista loputtomasti, vallankin jos toinen osapuoli kuolee. Syyttäjille riittää töitä.
Siinä mielessä Turun tapaus, terroristin pysäytys ampumalla jalkaan nopeassa tilanteessa oli oikein käyntikortti Suomen poliisin toiminnasta. Hän pelasti ei-kuolettavalla mutta täysin välttämättömällä aseenkäytöllä kolmannen naisen hengen menetykseltä. Siitä kerrottiin tuoreeltaan, ei kylläkään juuri myöhemmin. Siinä tilanteessa olisi ihan ollut mahdollista, että polisi joutunut ampumaan hätäisemminkin, jolloin lopputulos olisi voinut olla joku muu. Ainakin, jos poliisin asenne esimerkiksi kansanryhmää kohti olisi ollut asenteellinen.
Mikäli ”yleisön” tyytymättömyys yhteiskuntaa vastaan kasvaa ja suuntautuu jatkossakin juuri poliisiin – minä ainakin rukoilen ja toivon, että minun alalle vastavalmistunut poikani kavereineen olisi yhä valppaampi ja varustellumpi toimimaan jo itsensä suojelemiseksi parhaalla mahdollisella tavalla tilanteissa, johon hänet mahdollisesti lähetetään. Olo on vähän kuin silloin, kun kristityt vanhemmat lähettivät nuorensa sotaan.
Jos taas yhä mittavampaa aseistusta pidetään merkkinä poliisimiesten ja -naisten viehättymisestä väkivaltaan, eivätkä esimerkiksi vihreät poliitikkomme sekä Li Andersonin ja A . Stubbin johtamat siivet heidän puolueissaan asetu näkyvästi puolustamaan poliisia samaten kuin yhteiskunnan kehittämistä parlamentaarista tietä, on poliisilla on järjestyksen pidossa yhä enemmän haasteita. Jos katuhulinointia katsotaan läpi sormien, se lisääntyy ja voimistuu, ja kummalle osapuolelle tahansa voi sattua jatkossa mitä vaan.
Sureeko poliisia silloin kukaan vai haetaanko syyllisiä vain silloin, jos riehujille tapahtuu jotain (näyttöä tästä on ainakin Suomen median uutisoinnissa vasemmiston ja vihreiden hirveistä mielenosoituksista Hampurissa keväällä, jossa satoja poliiseja (!) loukkaantui)? Joskus tuntuu, että meidän poliittisissa mielenosoituksissamme poliisi nähdään usein valkoisen heteromiehen ikonina – keskivertomiehen, jolla mediajulkisuudessa ei paljon ystäviä tunnu olevan.
Mutta se onkin sitten jo toisen kolumnin paikka.
Linkki em. tekstiini virikkeen antaneeseen juttuun on tässä: http://a.msn.com/01/fi-fi/AArtTTp?ocid=se
