Uskovat mielellään toivottavat toisilleen siunausta, mutta sen vastakohta kirous on kinkkisempi juttu. Jeesuskin kehotti mieluummin siunaamaan: ”Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat.” Raamatussa myös kielletään kiroamasta niitä, joita Jumala ei kiroa. Vanhassa testamentissa kirotaan paljon, mutta olen lukenut, että se liittyy johonkin muinaiseen maagiseen perinteeseen, joka on vaikuttanut varhaisiin juutalaisiin teksteihin. Kunnon kristitty oletettavasti pysyttelee kaukana magiasta. Olen myös omaksunut sellaisen uskon – ehkä taikauskon – että kirous kääntyy kiroajaa itseänsä vastaan.
Miksi sitten kirjoitan tästä? No kun tekisi mieli kirota. Erityisesti haluaisin kirota Putinin. Kirous tai jonkinlainen pahan onnen toivotus pitäisi ehkä langettaa Putinille päin naamaa, jotta se tehoaisi, ja siihen minulla on valitettavan huonot mahdollisuudet. Mutta jospa kuitenkin olisi jokin yliluonnollinen kanava, jota pitkin asian voisi hoitaa!
Olen yrittänyt etsiä oikeutusta kiroamiseen myös Raamatusta. Suomen kielen sana kirottu esiintyy KR1992 käännöksessä 38 kertaa. Sen alkuperäinen heprean tai kreikan vastine ei välttämättä ole aina sama, joten en voi olla varma, että olen oikealla asialla ennen kuin olen perehtynyt aiheeseen tarkemmin.
Omasta Raamatustani olen alleviivannut profeetta Malakian kirjan toisesta luvusta herkullisen kohdan, jossa langetetaan kirous Jumalaa ”veltosti palveleville ” papeille:
”Minä teen teidän sukunne kelvottomaksi
papin tehtävään.
Minä paiskaan uhrieläintenne suolet sontineen
teidän silmillenne,
viskaan juhlienne jätteet kasvoillenne,
ja teidät itsennekin heitetään tuohon samaan tunkioon.”
Uudessa testamentissa kirous mainitaan harvemmin, mutta mainitaan kuitenkin. Esimerkiksi Paavalin kirjoittaa korinttilaisille: ”Jos joku ei rakasta Herraa, hän olkoon kirottu”. Galatalaisille hän kirjoittaa: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”.
Paavalin käytössä kiroaminen kaiketi tarkoittaa ulkopuolelle sulkemista, ei siis mitään magiaa vaan ihan arkipäiväistä toimintaa, jota itse kukin on kokenut:
Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. »Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.» (1 Kor. 5:13)
Itse asiassa tämä on se, mitä Putinille jo nyt tehdään. Kun Venäjän laajamittainen hyökkäyssota Ukrainaan alkoi, länsimaiset yritykset vetivät toimintojaan pois Venäjältä, Venäjä suljettiin kansainvälisistä urheilukilpailuista ja kulttuuritapahtumista, Putinin propagandakanavat suljettiin Youtubesta ja muualtakin internetistä.
Tältä pohjalta voin hyvällä omallatunnolla, sanoa, että Putin on kirottu. Vaikka en voisikaan rukoilla Jumalaa kiroamaan Venäjän sotatoimia, voin ainakin pyytää Häntä olemaan siunaamatta niitä. Kai se ainakin on ok?
by 
En ymmärrä, mitä eroa on arjen magialla ja kristinuskolla. Vain tekninen suorittaminen ja riitit eroavat toisistaan. Periaate on kuitenkin sama.
Kunnon kristityt muuten harrastavat magiaa joka kerran, kun käyvät Herran ehtoollisella. Kummasti seitinohut öylätti muuttuu Jeesuksen lihaksi ja viini vereksi. Periaatteessa sama rituaali kuin muinaisilla alkuperäisheimoilla: uskottiin, että vihollisen ruumista syömällä tämän voima siirtyi syöjään.
Kunnon kristityt saattava vielä osallistua pakanalliseen riittiin häissä. Kun vihkipari on kävellyt alttarilta muutaman kymmenen metriä, odottaa näitä kukkien terälehtien, riisin, tms. heittely. Riitissä on kyseessä siis hedelmällisyyden povaus eli magiaa.
Kunnon kristitty saattaa koputtaa kolmesti puuta puhuttuaan jostain henkilöstä ikäviä. Moni lausahtaa ”terveydeksi” jonkun aivastettua. Alun perin se tarkoitti sen toivotusta, ettei paholainen valtaa aivastajan sielua, kun se väliaikaisesti käväisee ulkoilmassa. Nyt ei taida sentään kukaan enää viskata suolaa vasemman olan yli eli sinne missä ne pahat henget vaanivat.
Mutta moni kunnon kristitty tekee huomaamattaankin arjen magiaa sen lisäksi, että sunnuntaisin kirkossa toteuttaa maagisuutta.
”Jos joku ei rakasta Herraa, hän olkoon kirottu” -lause edustaa tyypillistä kristinuskoon oleellisesti kuuluvaa uhkausta – ”sinun käy huonosti, jos et usko ja kumarra Herraa”…
Itse en luonnollisestikaan usko minkäänlaisiin kirouksiin. Mutta jos joku on kirottu, niin varmasti Putin etupäässä.
Mielenkiintoista muuten on, ettei Herra puutu Putinin ja patriarkka Kirillin sairaisiin eetoksiin ja tekemisiin. Siis jos oikeasti olisi olemassa Jumala, niin tälle suunnattomaksi häpeäksi olisi juuri Hänen nimissään tapahtuva tuhoamissotiminen. Putin seisoskelee tuohus tai kynttilä tai mikä lie harras ilme kirkossa, kun samaan aikaan hänen käskystään sotilaat murhaavat siviilejä ja tuhoavat kaikkea mitä vain ehtivät.
Minun arkikokemukseni taas on, että mitä änkyrämpi kristitty, sitä vähemmän taikauskoinen. En siis lue kristinuskoa taikauskoksi. Rukous voi toki yrittää manipuloida Jumalaa – olla siis magiaa.
Perinteinen stereotyyppinen uskovainen karttaa horoskooppeja, ennustamista, energiahoitoja, jopa meditointia. Hän voi hyvän tavan vuoksi toivottaa toiselle terveyttä tai onnea, mutta tuo sillä lähinnä esille oman hyvän tahtonsa tätä toista kohtaan. Tuskin monikaan uskoo, että hyvä toivotus jotenkin maagisesti vaikuttaisi kohteeseensa.
Mutta kyllä se vaikuttaa.
Uskon myös että Putin ja patriarkka Kirill on jo ”luovutettu Saatanalle” (tuokin on Paavalin ilmaus, en ole varma ymmärsinkö sen oikein). Heidät on tuomittu sadoiksi vuosiksi ihmisten halveksuntaan, ja mitä pyhemmiksi tekeytyvät, sitä enemmän heitä halveksitaan. Mutta pelkään, etteivät he silti tee parannusta.
Rukous on paradoksi. Jos on jumala, joka siis ilman muuta on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, on tämä tiennyt kaiken tulevan jo aikojen alusta lähtien – ja siis tietää aivan kaiken mitä me valitsemme, minne tulemme menemään ja mitä tekemään. Ja joudummeko onnettomuuteen, kaadummeko saappaat jalassa vai kuolemmeko kuolaavina ja vaippoihin tarpeemme tekevinä sekavina ihmisraunioina. Pitäisikö tällaisen kaikkitietävän muuttaa jotain tapahtumisen kulkua jonkun yhden miljardeista pyynnön takia? Ja tiesikö jumala jo senkin tapahtuman..?
Minun arkikokemukseni on, että usko eteerisiin olentoihin ja tapahtumiin on tyystin perusteita vailla ja mekanismiltaan aivan samanlaista, uskoi sitten taikuuteen, keijukaisiin tai uskontojen jumaliin.
Perinteinen uskovainen karttaa horoskooppeja, ennustamista, energiahoitoja meditointia jne. yksinkertaisesti siksi, että ”älä pidä muita jumalia!” ja siksi, että joku meditointi tai joku vastaava uushenkisyys on kutsu paholaiselle… Perustelkaa, jos käsitykseni on virheellinen.
Tavan rationalisti, uskonnoton ja ateisti, ei moisiin huuhaajuttuihin, hörhökultteihin ja ”energioihin” usko eikä perusta.
Mutta joo, jos tavan uskovainen toivottaa terveyttä tai onnea toiselle, on se arjen magiaa. Tosin rationalistit syyllistyvät niinikään tähän. Terveyttä on tietty hyvä toivoa. Ja toivonhan minäkin toisinaan onnea, joko toiselle tai itselleni. Mutta siinä minä toivon, että sattuma olisi onnellinen. Terveys taas ei yleensä olen sattumaa, vaan kehon reagointi ulkoisiin ärsykkeisiin tai genetiikkaa. Sattuma on pelissä terveydessä vain, jos joutuu onnettomuuteen – tai sotaan – ja sen myötä menettää terveytensä. 1700- ja 1800-lukujen katovuodet aiheuttivat runsaasti kuolemia ja terveyden menetyksiä. Nämäkin olivat sattumia – globaalin ilmaston satunnaisia vaihteluita eri syistä. Maailma on täynnä sattumia, eikä Jumala tee mitään estääkseen onnettomia sattumia. Hänhän kaiken on säätänyt, säätkin.
Patriarkka jää lyhyeksi aikaa ihmisten muistoihin, mutta Putin kyllä tullaan muistamaan satoja vuosia teoistaan. Samoin Trump.
Olen itselleni sen asian järkeillyt jotenkin niin, että Jumala ei suinkaan tiedä eikä ole päättänyt kaikkea etukäteen, mutta hän pystyy näkemään ennalta tapahtumaketjuja, joita valinnoistamme seuraa ja pystyy puuttumaan niihin halutessaan. Minua inspiroi se ajatus, että Jumalalle on mahdollista tuottaa paitsi pettymyksiä myös iloisia yllätyksiä. Ehkä olenkin lopulta vain joku eurooppalainen nössö, joka ei uskalla edes kunnolla kirota Putinia.
Tässä on hieman ristiriitaisuutta… Jos ihminen itse määrittelee, minkälainen Jumala on tai mitä tämä tietää ja ei tiedä, on se ihmisjärjen (tai tunteen) modostamaa kuvaa Jumalasta, mutta tämä on vain se yksi ja ainoa, A ja O… Ristiriitaa siis sikäli, että kristinusko kieltää käyttämästä ihmisjärkeä jumalallisen viisauden yhteydessä. Ja oma järkeilyhän on sitä – ihmisjärjen käyttöä paikassa joka on tyystin haram…
Toisaalta on varsin luonnollista se, että muodostetaan oma kuva jumalasta. Jokaisella uskovalla on oma mielikuvansa jumalasta. Siispä niitä jumalia on liuta. Niin paljon kuin on jumalaansa uskovia. Ongelmana vain on se, että silloin jumala on perin inhimillinen. Ja varsinkin silloin, jos tämä ei kykene tietämään kaikkea tai puuttumaan kaikkeen. Mutta jumalahan on siis aivan eri entiteetti kuin vajavainen ihminen. Jumalan inhimillistäminen on yhtä onnetonta kuin on eläinten inhimillistäminen.
Mutta jos nyr pysytään kristinuskon jumalassa, niin silloin Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa. Jos jumala ei tiedä kaikkea tai ole tietoinen kaikesta mitä luomassaan maailmassa tapahtuu, ei tämä silloin ole kaikkitietävä eikä omnipotentti. Voiko silloin olla jumala ollenkaan?
Vai onko silloin vain yksi jumalista, jolla on rajattu valta, vähän kuin kreikkalaiset, roomalaiset ja muinaiset pakanalliset jumalat..?
Minua kammottaisi ajatus, jos siis olisin jumalaan uskova, että jumalalle olisi mahdollisuus tuottaa pettymyksiä. Tässä tarkoitan onnettomuuksia ja fataaleja tapahtumia. Olen tästä asiasta kirjoittanut jo jokusenkin jutun vuosien varrella. Viimeksi yhden suojelusenkeleistä ja näihin uskovista. Mutta se on toinen juttu.
Ilmaisin ajatukseni epäselvästi: tarkoitus oli sanoa, että _ihmisen_ on mahdollista tuottaa Jumalalle sekä pettymyksiä että iloisia yllätyksiä, ts. Jumala ei ihan aina arvaa, miten ihminen päättää toimia. Ja Jumala on ainakin joskus myös kiinnostunut näkemään, miten ihmiset selvittävät sotkunsa. Tämäntapainen kuva Jumalasta on ollut myös esimerkiksi Ensimmäisen Mooseksen kirjan kirjoittajalla. Mutta Jumala on kuitenkin kaikkitietävä sikäli, että hän näkee kaikki valintojen mahdolliset seuraukset.
Olet oikeassa siinä, että Raamatussa kielletään tekemästä jumalankuvaa. Toisaalta Raamatussa kehotetaan etsimään Jumalaa. Etsiminen on vaikeaa, jos ei ole minkäänlaista kuvaa siitä mitä etsii, mutta kuva ei koskaan tule valmiiksi (ja hyvä niin).
Meillä muuten voi olla erilaisia raamattujakin, minun Raamatussani ei kielletä järjen käyttöä missään.
Edelleenkin hyvin inhimillinen käsitys jumalasta inhimillisine piirteineen, vaikka jumala ei lähtökohtaisesti voi olla inhimillinen. Jumala on abstraktio ja projektio.
Voi kyllä huviksi kuvitella, minkälainen elävä olento pystyy simultaanisti seuraamaan kahdeksaa miljardia luotua ja joskus jopa puuttumaan näiden tekemisiin. Kahdeksan miljardin määrän voi hahmottaa vaikka niin, että tuo määrä euron kolikoita pantuna päällekkäin muodostaa 18.600 km pitkän tornin tai janan.
Jokaisella jumalaan uskovalla on oma mielikuva tästä olennosta, mikä on psykologisesti hyvin ymmärrettävää. Me ihmiset hahmotamme kaiken ja näemme inhimillisiä piirteitä sielläkin missä niitä ei ole.
Luonnollisestikaan Raamatussa ei kielletä järjen käyttöä. Ovathan tekstit muinaisilta ajoilta, jolloin uskomukset, palavat pensaat ja jumalat olivat aivan normaaleja sekä järkeen käypiä.
Jumala tietää kaiken etukäteen mitä jokaisen kohdalla tapahtuu, Hän tietää mitä meistä jokainen tekee ja millaisia päätöksiä ja tekoja tekee. Jumala on antanut jokaiselle vallan itse päättää omista asioistaan. Hän on kertonut Raamatussa sen mitä ihmisen päätösten ja tekojen seuraukset tulee olemaan.
Ihminen voi valita sen palveleeko hän Jumalaa vai sielun vihollista. Jos ihmisellä ei tätä valtaa olisi niin ei hän olisikaan vastuussa teoistaan.
Jos Jumala tietää kaiken etukäteen ja samalla on antanut jokaiselle vallan itse päätt omista asioistaan, niin silloinhan Jumala tietää jokaisen valinnat jo etukäteen, vai mitä?
Entä onko kolmatta vaihtoehtoa tuossa palvelemisjutussa? Mitä jos ei palvele ketään? Jos minä en palvele kumpaakaan noista mainitsemistasi, niin olenko ihan vastuuton?
Kyllä Jumala tietää senkin jos ei palvele ketään. Jokainen ihminen palvelee jotain, rahaa, valtaa, kunniaa ja monia muita asioita… Vastuu tulee jokaisen eteen tekemisistään ennemmin tai myöhemmin se on varma asia.
Eläimet eivät ole vastuussa samalla tavoin kuin ihminen koska ne eivät ole luotu Jumalan kuvaksi. Meissä jokaisessa on Jumalan kuva myös Jumalan kieltäjässä, hän ei vaan sitä tunnista eikä tunnusta.
Minkä jumalan? Niitä on kai joku 3000.
Voi itse asiassa perustellusti kysyä, että jos jumala loi ihmisen kuvakseen, niin miksi emme ole kaikki näkymättömiä..?