Lapsuudessani asuin kyläkoululla, ja pääsin aina joskus livahtamaan seinän takana olleeseen luokkahuoneeseen. Siellä oli vapahtaja. Hämmästytin kylän vanhoja tätejä sillä, että tiesin, mikä vapahtaja on, vaikka olin vielä ihan pikkuinen.
Vähän vanhempana menin pyhäkouluun. Pyhäkoulun opettaja kysyi, kuka tietää mikä on krusifiksi. Minä en tiennyt. Selvisi, että se, mitä olin luullut vapahtajaksi, olikin krusifiksi. Ja edelleen kun kuulen sanan vapahtaja, minulle tulee ensin mieleen krusifiksi ja vasta myöhemmin Jeesus ja pääsiäisen tapahtumat.
Portossa oli kauppa, jossa myytiin krusifikseja ynnä muita sakraaliesineitä. Kävin myös katolisessa messussa, ja siellähän niitä jänniä esineitä myös käytettiin. Esineillä on tietysti omat symboliikkansa. Onkohan niiden tarkoitus tehdä uskonnollisista sanoista ja käsitteistä kouriintuntuvia? Siinä ne ainakin epäonnistuvat.
Kokonaisia lauseitakin voi heitellä kuin esineitä. ”Halleluja” on esine. Joh. 3:16 on esine. ”Golgatan veren voima” on esine. Jos osaa käyttää näitä esineitä näppärästi ja perinteiden mukaisesti, saa nopeasti kristityn maineen.
Mutta voiko opettaa toiselle, miltä nämä esineet konkreettisesti tuntuvat? Minulla ainakin on asenneongelma hyvin nuoria opettajia kohtaan. Olen taipuvainen uskomaan, että kristityksi kasvetaan, ja pahoin pelkään, että se tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta.
Sitä odotellessa ei muuta kuin Golgatan veren voimalla pääsiäistä kohti!
by 
Koen samalla tavalla. Usko ja siihen kuuluvat sisällölliset elementit avautuvat yrityksen ja erehdyksen kautta. Vähän samaa koen musiikissa. Nuottien soittaminen ei ole vaikeata eikä ns taituruus ole kuin harjoittelun määrän mittari. Mutta sielun tuntojen lisääminen musiikkiin vaatii eletyn elämän.
Olen nyt ikääntyessä miettinyt paljon maailmankaikkeutta ja se Luojaa jonka osana ihminen on. Luoja puhalsi ihmisen sieraimiin elämän hengen ja ihmisestä tuli elävä sielu, siis kaikki omistamme Jumalan kuvan. Tämä on se uskon perusta johon meidän uskomme perustuu. Se Jumalan luoma voima pyörittää sitä kaikkea joka maailmassa tapahtuu, hiuskarvakaan ei putoa ilman Jumalan tietämättä.
Täällä eläessämme joudumme itse kukin ratkaisemaan sen uskommeko Jumalan pojan Jeesuksen sovittaneet meidän syntimme ja hän armahtaa meitä kun siirrymme rajan toiselle puolelle. Ratkaisu on meidän jokaisen omissa käsissä kukaan toinen ei voi sitä tehdä.
Ensimmäiset ihmiset Adam ja Eeva joutuivat siihen tilanteeseen kumpaa he uskovat Luojaa vai käärmeen muodossa esiintyvää pahaa henkeä. Eeva tiesi sen mitä Jumala oli heille sanonut ettei siitä puusta saa syödä mutta hän uskoi käärmettä joka sanoi ettette kuole. Tästä lähtien sielun vihollinen on saanut tahtonsa perille, Raamattuun ei tarvitse uskoa vaan ihminen tulkitsee sitä niin kuin itselle tuntuu parhaalta ja mitkä ovat tulokset.
Sodat ja kristittyjen vainot lisääntyvät, rauhaa ei enää ole näkyvissä. On aika Lukea Raamattua ja uskoa Jeesuksen olevan ainoa pelastus meidän jokaisen kohdalla. Hän on kärsinyt hirvittävät tuskat sinun ja minun syntimme tähden. Tätä on usko Jumalaan.