Jeesus siis ajoi eräästä kaiket päivät ja yöt haudoissa ja vuorilla rymynneestä riivatusta saastaiset henget eli demonit ulos sikoihin, jotka juoksivat hullun lailla järveen. Mutta se on toinen tarina.
Mielenkiintoisesti on siis demoneja, ei vain yksi paholainen, Vanha Kehno, Piru, Saatana, Perkele, Lucifeerus ja mitä nimiä tästä käytetäänkin. Vähemmän niitä nimiä silti on kuin Allahilla, jolla on 99 kaunista nimeä, ja jonka kiihkeimmät palvojat tekevät vähemmän kauniita tekoja tämän yhtä kaunista nimeään huutaen. Mutta sekin on toinen tarina.
Raamatussa ei kerrota oikein juuri mitään siitä, miten nämä kaikki myriadit demonit, pikkupirut, oikein tulivat olemaan ja miten syntyivät. On siis tiedossa, että yksi Herran enkeleistä, se Valon Kantaja, Lucifer, ylpistyi ja joutui poistumaan Taivaan laitumilta. Ilmeisesti vain ilmestyskirjassa kerrotaan, että Luciferin mukana joukko enkeleitä ”nousi kapinaan” ja nämä Luciferin kanssa sitten heitettiin ulos. Ja maahan asti. Se oli kyllä mielenkiintoinen päätös Herralta se, että tämä heitti nuo pirulaiset luomaansa maahan. Kyllähän Hän tiesi. Kuten tiedämme, alkoi se pahuus heti nakertaa kaikkea. Herra tuli luoneeksi ihmisen kauniiseen puistoonsa, Edeniin, vaikka tiesi sen Luciferin siellä jossain lymyilevän apureineen. Ja kyllähän lymysi. Otti käärmeen muodon ja sai viekoiteltua naisen, joka puolestaan viekoitteli sen alkuperäisen ensimmäisen ihmisen, miehen. Ja saaga on jatkunut samanlaisena vuosituhannet. Nainen, heikompi astia, on petollinen!
(Tässä vaiheessa välihuomautuksena mainittakoon, että ihminen, mies ja nainen, saivat ensimmäisen siveellisyysopetuksensa Perkeleeltä. Heti kun tämä oli saanut nuo poloiset haukkaamaan tiedonpuun kiellettyä ja makeaa hedelmää, huomasivat nämä esiintyvänsä säädyttömästi, ja alkoivat kainostella paljaita paikkojaan ja peittelemään ne. Tosin puun Jumala oli tieten tahtoen sinne pystyttänyt ja tiesi kyllä mitä tuli tapahtumaan eli Perkele oli siis Jumalan töissä. Mielenkiintoinen seikka on se, että Jumala itse ryhtyi räätäliksi ja ompeli luomuksilleen vaatteet nahoista. Siis eläinten nahoista. Syötiinköhän ne elukat myös? Mutta nähtävästi Perkele osoitti ensimmäisille ihmisille, mitä, hmm, niillä pissavehkeillä myös voi tehdä ja niin ihmiskunta sai alkunsa. Perkeleen ansiota siis.)
Demonit siis valtasivat maailman. Jumala oikein heitti ne tänne. Niitä on joka puolella ja ne saavat viekoiteltua meidät tekemään kolttosia, olemaan ilkeitä, panettelemaan, valehtelemaan, juopottelemaan ja kyllä tiedätte mitä kaikkea. Pääpiru, Lucifer, kai ohjailee näitä omasta lymypaikastaan. Katolisessa kirkossa on edelleenkin palkattuina eksorkisteja, manaajia, jotka ovat ammattimaisia demonien ja räyhähenkien karkottajia. Suomessakin tiettävästi on, vaikka tämä haluaakin pysyä nimettömänä (en ihmettele – duuni on varmaan vaivaannuttava, mutta palkka lienee hyvä). Edellinen nimeltä tunnettu, isä Guy Barbier, kuoli vuonna 2011. Nämä siis manaavat pahoja henkiä, demoneja ja muita pikkupirulaisia huuthelkkariin.
Mutta miksi? Miksi nämä vielä täällä mellastavat? Eikö Jeesuksen pitänyt tehdä selvää niistä siellä Golgatalla jo 2000 vuotta sitten? Miksei Jeesus tappanut Gerasassa niitä yhtä miekkosta vaivanneita demoneja siellä sen sijaan, että ajoi ne viattomiin sikoihin? Miksei Jumala yksinkertaisesti ja kaikkivoipaisesti tuhoa Perkelettä ja muita demoneja? Onko Raamatussa kerrottu yhtä ainuttakaan kertaa, että joku demoni olisi tapettu? Ei. Sen sijaan kyllä Jumala tappoi massoittain viattomia ihmisiä niiden ”syntisten” mukana. Lapsia, naisia, vanhuksia. Ja käski omiaan näitä teurastamaan. Tekemään kansanmurhia. Mutta Perkelettä kumppaneineen vain ei saatu hengiltä. On se kumma. Tekisi mieli sanoa. että voi saatana.
Paholainen on siitä hauska hahmo, että siitä voi olla ihan mitä mieltä tahansa – voi olla uskomattakin. Apostolisessa uskontunnustuksessa ei mainita paholaisesta mitään, ja Luciferin syntytarinaan on Raamatussa aika vähän viitattu. Vanha Riidankylväjä ei siis pääse kirkkoja hajottamaan. Monet ns. vapaat seurakunnat määrittelevät linjansa Lausannen julistuksen perusteella, jossa sanotaan: ”Uskomme olevamme jatkuvassa hengellisessä taistelussa pahan valtoja ja voimia vastaan.” Demoneista tulee mieleen enkelit – niistäkin puhutaan Raamatussa, mutta yleensä ne sivuutetaan lasten juttuina tai new age -hömppänä. Sen sijaan tuo oppi naisesta heikompana astiana elää tiukassa. Vaikka yhtä hyvin voisi tulkita, että nainen oli vahvempi kuin käärme, koska miehen houkuttelemiseen tarvittiin nainen.
Mutta ilman tuota Riidankylväjää, Beelsebuubia, ei koko kristinuskoa olisi, vai mitä?
Hyviä kysymyksiä. Demooniopin toi kristinuskoon lähinnä kirkkoisä Augustinus. Kun Jeesus ensin kyllästi siat demooneilla ja sitten ajoi ne kuolemaan hän syyllistyi itse asiassa kolmeen kovaan syntiin, eläinrääkkäykseen, kuolemantuottamukseen ja anastamiseen, sillä siat olivat jonkun omaisuutta.
Belsebuupi oli alunperin pakanallinen pikkujumala nimeltään suomeksi kärpästen herra.
Lucifer on iso väärinkäsitys. Sana merkitsee ’valonkantaja’ (lux=valo, fero=kantaa/tuoda) ja viittaa alunperin Venus-tähteen. Jeesus kutsuukin itseään Kointähdeksi eli Venukseksi eli paradoksaalisesti juuri Lusiferiksi,sillä Venus on aamutähti, joka tuo valon eli Auringon sitten taivaalle,koska aurinko nousee heti Venuksen jälkeen.
Lucifer siis lienee antiikin aikainen nimitys Venukselle. Mutta oliko missään Raamatun alkukielisissä teksteissä tuota nimeä mainittu tuolle inhalle pahikselle? Raamatun vanhoissakin suomikäännöksissä on puhuttu kointähdestä, taivaalta pudonneesta… eli siitä taivaasta ulos heitetystä paholaisesta ilmeisestikin. Kuningas Jameksen 1611 Raamatun versiossa kyllä käytetään sanaa Lucifer, aamun poika. Ja vähän kaikissa käännöksissä ja versioissa Lucifer on se kointähti tms. Latinankielisissä versioissa puhutaan Luciferista, mutta ei siis ilmeisesti alkukielisissä teksteissä. Eikä oikein missään sillä lyhellä nettitutkimisen mukaan tarkoiteta sitä Saatanaa ja Perkelettä ja jumankauta muita kirosanoja…
Hei Yki. Tämä latinismi Lucifer on lähtöisin vain kerrran esiintyneenä Raamatun ns Vulgata käännöksessä, ko kohdasa missä puhutaan taivaalta syöstystä kansojen kukistajasta. Tällä vertauksella ei kuitenkaan viitattu Raamatussa Paholaiseen, mikä on kristittyjen omatekoinen tulkinta, vaan sanonta viittasi erääseen Baylonian kuninkaaseen. ’Taivaalta syökseminen’ vertautui sekin Venukseen, sillä iltatähtenä Venus loisti taivaalla myös viimeisenä ennen syöksymistään horisontin alle. Se oli siis ’enimmäinen ja viimeinen’ kuten Jeesuksen katsottiin olleen.
El tuo Raamatun ’Kointähtikin’ oli vain sittemmin väärintulkittu Venus-planeetta, joka 263 vrk:n perioidein aamulla on Auringon sanansaattaja mutta illalla syöksyy pimeyteen tullen Yön vertauskuvaksi: ”The periods of Venus as “Evening Star” and “Morning Star” each average about 263 days. In between, Venus disappears from our view on the near side of the sun for about 8 days, and it disappears from our view on the far side of the sun for about 50 days, for a total of 584 days for the entire cycle.”
Tuo 8 päivää esiintyy mm. Juudan evankeliumin astronomisissa metaforissa. 263 on kreikan gematriassa sanamuodossa αληθεις eli ’totuus’!
Jeesus kutsui itseään Totuudeksi mutta myös Kointähdeksi.
Kiitän tiedoista. Mielenkiintoista kyllä tuo Venuksen ”taivaalta syöksyminen” ja sen yhteys Ilmestyskirjan tarinaan.