Oi Luoja,
kuunteletko ikinä pakkaslunta jalkojesi alla?
Se on minun rukoukseni
takakireä narina,
kun koko vuosi on mennyt
eikä mitään vieläkään.
Vuosi vaihtuu aina pimeässä
kaikkialla paitsi Etelämantereella
ikuisen jään maassa,
joka sijaitsee koulun seinäkartalla.
Sentään.
Tyynenmeren saarillakin tiedetään
kauanko on kulunut aikaa siitä
kun synnyit ihmiseksi.
Se on bestseller ihmisille,
jotka kaipaavat lämpöä.
Mutta hengittääkö se?
Pingviineillä on toisensa.
’Oletko yksin?’ – kysyi tähti.
’En ole.’ – vastasi pingviini.
’Odotatko jotain?’ – jatkoi tähti.
’Odotan.’
Se saattaa viipyä vain valonnopean hetken.
Siksi harjaan aurinkopaneeleista lumet valmiiksi pois.
Kolme vaiteliasta miestä käveli aurinkopaneelien ohi.
Vilkaisivat hetken pingviinejä ja jatkoivat matkaansa.
Kolme viisasta
Loppiaisen sanoma
Hilajaisuudesta nouusee uusi laulu
Revontulet virittävät sointunsa.
Pakkastuulen kevyt henkäys hiipii hangella.
Hangen alla Lapinvuokko kerää voimia kesän rientoihin.