Vihollisen uhkaamana osa 65

65. Vapaus 2

Ongelmana ei ole itse vapaus, vaan se, mikä sen perustana tai alkuperänä on. Niin sanottu ’täydellinen vapaus’ on illuusio. Ympäristö asettaa aina rajat vapaalle toimimiselle laeilla ja verotuksella jne., erilaiset vammat ja sairaudet rajoittavat, tavat ja muodit ohjaavat ne.

Voidaan pohtia myös, onko edes ajattelu täysin vapaata. Sanotaan, että syntyessään lapsi on ’tabula rasa’, tyhjä taulu, mutta todellisuudessa jo geenit ja raskauden ajan kokemukset jo vaikuttavat lapseen, sitten perheen ohjaus, kavereiden ja koulun opetus, media ja uutiset, kaikki vaikuttaa ajattelun muodostumiseen.

Kaikkein hämärimpänä koetaan henkinen todellisuus. Sielunvihollinen on tehnyt itsensä olemattomaksi länsimaissa, muissa maanosissa hän ei siihen vaivaudu. Afrikassa ja Aasiassa ihmiset tietävät tarkkaan, että henget, demonit jne. vaikuttavat ihmisiin ja he yrittävät lepytellä tai torjua näitä erilaisilla rukouksilla, uhreilla ym. Länsimaissa näihin ei uskota (johtuisiko näiden pahojen henkien heikko vaikutus perinteisestä kristinuskosta?), mutta kun joku tekee jonkun käsittämättömän julmuuden, tekijä ei useinkaan pysty selittämään tekonsa syytä. Toisaalta myös lännessä okkultismi, noituus, erilainen ’henkisyys’ leviää voimakkaasti. Missä on sitten vapaa tahto?

Paratiisissa Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon ja ihminen teki mielellään kaiken Jumalan ohjeiden mukaan, eikä kokenut sen rajoittavan itseään, vaan tiesi toimivansa juuri niin kuin oli parasta (ymmärryksensä ja tunteidensakin mukaan). Hänen henkensä toimi tasapainossa Jumalan hengen mukaan.

Tämä vapaus loppui erään puun juurella, kun ihminen luovutti oman vapaan tahtonsa Jumalan viholliselle, josta tuli maailman hallitsija ihmisen tilalle. Ihminen edelleen luuli olevansa vapaa, koska luuli tietävänsä hyvän ja pahan, mutta koska hänen henkensä kuoli (vaikka ruumis ja sielu jatkoivatkin), niin todellisuudessa ihminen oli tästä lähtien paholaisen ja oman vääristyneen tahtonsa riepoteltavana.

Kaipaus oikeaan vapauteen silti säilyi, toive paluusta paratiisiin eli Jumalan yhteyteen, mutta ihmisen ylpeys (ja vihollisen valheet) ovat estäneet nöyrtymisen ja sen tunnustamisen, että Jumalan tahto onkin oikea. Ihminen ei pysty omalla ymmärryksellään ja voimallaan elämään oikein, ja ihmisellä ei ole vapaata tahtoa tavoittamaan paratiisia. Ateisteilla vapaus on vapautta Jumalasta, ja välinpitämättömät ovat vapaita välinpitämättömyydessään. Vasta kun ihminen tunnustaa, ettei ole vapaa, Jumala antaa hänelle vapauden huutaa Jumalaa avuksi ja tunnustaessaan oman mahdottomuutensa hänen vapaa tahtonsa taas yhtyy Jumalan tahtoon Pyhän Hengen kautta.

Jos siis Poika tekee teidät vapaaksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. (Joh. 8:56). Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. (Gal. 5:1)

by